Vanha tuttu perfektionismi. Kukapa ei olisi joskus kokenut edes pientä häivähdystä siitä? Varmasti maailmassa on myös ihmisiä, jotka ei tiedä asiasta mitään, mutta luulen että suurin osa länsimaisista ihmisistä on jotenkin ollut kosketuksissa asian kanssa. Monesti juuri luovien alojen ihmiset painiskelevat kyseisen asian parissa. Mitä sitten on perfektionismi?
On olemassa kahdenlaista perfektionismia: rakentavaa ja neuroottista. Rakentavassa perfektionismissa kunnianhimo, tavoitteet ja normit ovat kohtuullisia. Neuroottisessa päinvastoin on ylettömän korkeat tavoitteet sekä suuri epäonnistumisen pelko. Tuntuu, että aina voisi hieman viilata tai parantaa omaa suoritustaan eikä koskaan ole täysin tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan. Perfektionismi on hyvin uuuttavaa ja se voi aiheuttaa stressiä, jännittyneisyyttä ja riittämättömyyden tai huonommuuden tunnetta. Ainakin itse nostan nöyränä käden pystyyn; tutulta kuulostaa.
Omat kokemukseni
Olen tunnustanut itselleni ja tunnistanut itsessäni viimeisten vuosien aikana perfektionismin piirteet. Täydellisyyden tavoittelu on huomattavasti hidastanut ja vaikeuttanut kehitystä ja etenemistäni piirtämisen ja taiteilun saralla. Useinkaan ei ole edes halunnut aloittaa mitään uutta projektia, koska jo etukäteen on valmistautunut siihen, että siitä ei kuitenkaan tule juuri sellainen kuin haluaisin. Ei anna luovuudelle ja keskeneräisyydellensä lainkaan tilaa vaan ruoskii itseään siitä, että ei osaa tehdä asioita niin hyvin kuin pitäisi. Kuka sitten määrittää sen miten pitäisi tehdä? Todellisuudessa ei kukaan. Elämme maailmassa, jossa ulkoapäin viestitetään ja paineistetaan, että pitäisi kokoajan olla parempi ja tuottavampi ja aina pitäisi osata ja olla enemmän kuin on. Saatamme kuulla vain vähän sitä, että olemme oikeasti hyviä juuri tällaisena kuin olemme. Perfektionismi on ainoastaan suoritusyhteiskunnassa opittu kaava, mutta koska se on ulkoapäin opittua, voimme sen aivan hyvin sisältä käsin muuttaa jos vain itse tahdomme. Linkin takana lisää aiheesta: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/uupumus-2/perfektionismi-uuvuttaa/
Harjoituksia
Keinoja ja harjotteita neuroottisen perfektionismin muuttamiseen rakentavaksi on monia. Itselleni hyvin vapauttava tekniikka tähän on ollut piirtäminen yhdellä viivalla, ilman että kynä nousee paperista lainkaan ennen kuin piirros on valmis. Tämä harjoitus myös kehittää erittäin hyvin ja säännöllisesti tehtynä aivojen ja käden koordinaatiota. Harjoituksessa on pakko päästää irti täydellisyydestä ja pikkutarkkuudesta. On vain tarkkailtava piirrettävää kohdetta ja annettava käden tehdä tekemisiään. Toinen hyvä keino on piirtää ’ei vahvalla’ kädellä. Itse olen oikeakätinen, eli piirrän toisinaan vasemmalla kädellä ja harjoitan sitä. Voi myös kokeilla piirtämistä siten, että ei katso ollenkaan paperiin kun piirtää. Olen huomannut, että mitä enemmän teen erilaisia harjotteita, joissa ei voi ‘onnistua’, sitä vapautuneempaa ja kivempaa tekeminen on. Tähän ovat myös olleet avuksi Tehon kotitehtävät. Kun aikaa tehtävän tekoon on vain rajallinen määrä, on tehtävän tekeminen ja hiominen pakko lopettaa jossain vaiheessa. Alla vasemmalla kuva kun joskus tein ensimmäisiä yhden viivan piirroksia ja oikealla kuva kun olen harjoitellut tätä jo pidemmän ajan.
Jos itsessään tunnistaa perfektionismiin viittaavia merkkejä, on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ajatuksiaan, kehoaan ja omaa jaksamista. Ei ole mitään pakkoa suorittaa ja jaksaa, koska me olemme ihmisiä, emme koneita. On aivan täysin fine ottaa joskus (tai useamminkin) päivä rennommin ja jättää sovittu meno välistä, jos oma olo ei ole hyvä. Perfektionismia saattaa olla vaikea tunnistaa, koska perfektionismin ajatteluun ei mahdu, että olisi jotain ’vikaa’ tai jokin olisi huonosti. Siksi on todella tärkeää pysähtyä kuuntelemaan omia sisäisiä viestejä ja kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa ja hyvinvointiin.
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, iloa ja valoa sinne missä tätä luetkin! <3
xoxo: Karo
Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Syksy alkaa olla jo pitkällä, tänään sateli jo luntakin täällä Helsingissä. Mikä onkaan syksyisin inspiroivempaa, kuin kynttilät, lämmin höyryävä tee, vieressä kehräävä kissa, pöydälle levitetyt maalit ja piirustusvälineet, pimenevät illat ja kodeissa kutsuvasti tuikkivat valot, tuulenpuuskat ja leijailevat värikkäät lehdet.. Pidän syksystä kovasti ja se on itselleni erityisen luovaa ja inspiroivaa aikaa. Uusia ideoita ja projekteja on kiva aloittaa ja tuntuu, että virtaa niihin riittää kivasti.
Ollaan keretty nyt jo hyvä tovi puuhailla Tehon Maxikurssin parissa ja paljon on hyviä vinkkejä ja neuvoja saatu talteen. Eräällä kerralla puhuimme myös siitä, miten tärkeää on luonnoskirjan ja luonnosten tekeminen, jotta ideapankki, taidot ja varasto kasvaisi. Luonnoskirjan pitäminen on ollut itselle tärkeä väline jo parin vuoden ajan, ja tänä aikana olen tehnyt itselleni rutiinin piirtämisestä ja ideapankin täyttämisestä. Olen koko elämäni tykännyt piirtää ja taiteilla, mutta olen aikaisemmin ollut vähän sellainen ‘sunnuntaipiirtelijä’, jolloin valitettavasti tulosta ei kovin paljoa synny. Nyt parin vuoden aikana olen huomannut, kuinka kehitystä tapahtuu ja käden ja aivojen yhteystyö on kehittynyt huimasti. Piirtämisestä on hyvä tehdä itselleen vahva ja säännöllinen rutiini, jotta kehitystä tapahtuu.
Mitä sitten tehdä, kun on vasta alkamassa, tai päässyt jo hyvään vauhtiin tekemisessä, mutta tuleekin seinä vastaan ja ei löydykään inspiraatiota piirtää, tai tuntuu kuin luonnoskirjan välttelystä olisi tullut toinen luonto? Alle listasin itselleni muutamat tärkeät inspiraation ammennuskeinot, josta ehkä sinäkin voit löytää itsellesi jotain vinkkejä!
Ideapankki (Pinterest, Insta, Youtube ym.)
Ei muuta kun tekemään itselleen inspiroivia tauluja Pinterestiin, mahdollisimman paljon ja kaikkea mikä miellyttää silmää. Samoin Instagram tai Youtube, seuraa kaikkia artisteja, taiteiljoita ym, joiden tyyli resonoi itsellesi. Voi myös tehdä mieluisia värikarttoja, materiaali/kuositauluja, kollaaseja ym. Kaikkea mikä näyttää hyvältä ja tuo inspiroituneen fiiliksen.
Taidekirjat
That’s it. Ei muuta kun kirjastoon selailemaan vanhojen konkareiden maalauskirjoja, tutoriaalikirjoja, valokuvia jne. Kirjastot muutenkin on itsessään inspiroivia! Jos olet käymässä tai asut Helsingin seudulla, täältä löytyy monia käymisen arvoisia kirjastoja, jotka jo itsessään ovat inspiroivia arkkitehtuuriltaan! Mainittakoon Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Oodi, Kansallisarkisto..(alla kuvissa)
Museot/näyttelyt
Nämä jos mitkä inspiroivat! Itselläni on museokortti, jonka ansiosta pääsee hyvin laajaan valikoimaan museoita/näyttelyitä, ympäri Suomen. Psst, suosittelen hankkimaan museokortin, jos tykkäät käydä museoissa paljon! Museoista saa imettyä itseensä vaikutteita taiteesta, esineistä, historiasta, tekijöistä.. Samalla voi näpsiä kuvia omaan ideapankkiin ja ottaa näin talteen itseään kiinnostavat jutut.
Luonto
Mikä onkaan tätä suurempi inspiraation lähde? Lukematon määrä taiteilijoita ja taidetta inspiroituu luonnosta. Värit, muodot, pinnat, rakenteet. Varjojen ja valon kontrasti, auringon siivilöityminen oksien läpi, sadepisarat lehdillä, kasvien muodot, värit. Luonnon tarkkaileminen on hyvin inspiroivaa.
Liikunta
Jos ei ideat liiku niin liiku sinä! Monesti ajatukset junnaa samoilla raiteilla, mutta kun lähtee ulos tai salille hikoilemaan, saa uusia ideoita ja näkökulmia.
Valokuvat
Ympäristö → tarkkailuun. Itse napsin kaikesta kiinnostavasta kuvia. Oli se sitten valon ja varjon suhde, jonkun rakennuksen siluetti, katulamppu, ihmishahmo, huonekalu, sisustus, kankaan kuosi, väri joka kiehtoo.. Näistäkin voi monesti ammentaa inspiraatiota ja silmä kehittyy komposition, syvyyden ja kontrastien suhteen. Hyvä vinkki on myös kokeilla kuvata pelkästään mustavalkoisia kuvia, jolloin kontrastin merkitys korostuu entisestään.
Kun haluaa kehittyä, tärkeintä on tehdä säännöllisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Ei tarvitse tehdä kahta tuntia kerrallaan, 10 tai 15 minuuttiakin riittää, jos harjoitus on kunnolla ja ajatuksella tehty. Ja kun sitten innostuu niin antaa paukkua vaan niin monta tuntia kuin lähtee ja vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Pääasia on, että käärii hihat ja ryhtyy hommiin. Pienistä puroista kasvaa suuria virtoja, nääs 😉
Iloa ja rakkautta päiviisi ja tsemppiä pimeisiin syysiltoihin, missä ajassa ja paikassa ikinä tätä luetkin! Kynttilät tulille niin on mukavampaa <3
xoxo: Karo <3
Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen! 🙂
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Ensiksi, mahtavaa päästä Teholle bloggaajaksi ja aloittaa Tehon Maxi-kurssi! Olen suunnattoman kiitollinen ja otettu tästä mahdollisuudesta. On upea ympäröidä itsensä luovilla ihmisillä, korkealuokkaisella ja laadukkaalla opetuksella sekä rakentavalla palautteella. Jännittävää, mitä kaikkea tämä lukuvuoden mittainen matka tuokaan tullessaan! On kiehtovaa (mutta samalla vähän pelottavaa!!) jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia näin kirjoitellen. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja siitä on ollut elämäni varrella paljon iloa ja hyötyä omien ajatusten ja tuntemusten tutkiskelussa. Toivottavasti juuri sinä, joka luet tätä, voit saada itsellesi jotain oivalluksia, inspiraatiota ja iloa tulevasta blogimatkastani.
Kuka olen?
Minut tunnetaan nimellä Karoliina. Olen 31-vuotias, sydämeltäni ja sielultani ikuinen lapsi ja etsijä. Tunnen ja koen asiat syvästi, eläydyn ympäröivään maailmaan upoten sen syvyyksiin ja kauneuteen. Rakastan taidetta kaikissa sen eri muodoissa. Piirrän ja maalaan, luen, katson elokuvia, valokuvaan, muovailen, näpertelen, käyn museoissa ja taidenäyttelyissä, välillä tanssin ja laulan. Taide ja kulttuuri on pysynyt elämässäni aina, kaikkien myrskyjen ja tyrskyjenkin äärellä. Se puhuttelee sieluani ja sydäntäni siinä määrin, että haluan tehdä siitä ammatin itselleni. Mitä enemmän tutkin ja syvennyn taiteeseen, sitä enemmän haluan elää ja hengittää sitä.
Olen kokeillut lukemattomia uravaihtoehtoja, kuitenkin päätyen siihen tulokseen, että mikään niistä ei ole ollut minua varten. Kaikki kokeilemani asiat ovat kuitenkin opettaneet minulle paljon, aina vähintään sen mitä en halua olla tai mitä en halua tehdä. Uskon, ja olen myös kokenut asian niin, että kaikesta ja kaikilta voi oppia, sekä kaikkeen voi suhtautua avoimella uteliaisuudella. Olen tavallaan elänyt monta elämää yhdessä elämässä, jos niin voisi sanoa. Joskus joku sanoi minulle kuultuani taustojani, että ’wau miten paljon olet saanut elää ja kokea!’
Ruusun loisto
Aina se ei ole ollut itselleni kuitenkaan niin ’wau’. Minulla oli olo, että sisäinen kompassini on rikki, tuhoutunut, enkä ikinä löydä sitä, minne sydämeni tahtoisi minun menevän. Pelotti unelmoida, jos vaikka se ei toteutuisikaan. Tunsin aikaisemmin kateutta ja välillä katkeruuttakin, että en ole ’löytänyt itseäni’ ja omaa juttuani jo aikaisin elämässäni. Olen kadehtinut niitä, jotka jo nuorella iällä ovat tienneet mitä haluavat olla ja tehdä. Ajattelin, että miten taitava olisinkaan, jos olisin jo yläasteen jälkeen tiennyt mitä haluan olla ja mihin asioihin haluan panostaa. Nämä ajatukset eivät ole kovin hyödyllisiä ja kauaskantoisia, vaan ne nakertavat sisältä ja tekevät hiljaista tuhoa. Itsensä vertaileminen muihin tappaa luovuuden. Jos ruusu vertaisi itseään ympäröiviin oksiin, lehtiin ja ruohoon, ei se loistaisi. Se surkastuisi ja olisi kokoajan nuupallaan. Niin kuin jokaisella ruusulla, kukalla ja elävällä olennolla, meillä kaikilla on oma persoonallinen loistomme, joka palaessaan valaisee kirkkaasti ympäröivän maailman, inspiroi ja ilostuttaa lähellämme olevia. Todellisuudessa kompassini ei ollut rikki, en vain osannut tai uskaltanut tulkita sitä oikein.
Etsivä löytää
Totuus on, että kaikki ihmiset jollain tavalla ’etsivät itseään’ koko ikänsä. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuvat, koko maailma ympärillämme muuttuu koko ajan. IKEAn seinällä oli joskus mainos, jossa luki, että ”On ihan okei muuttaa mieltään.” Ja niin on! On okei kokeilla, etsiä ja hakea itseään. Jotkut tietävät jo varhain, mitä haluavat tehdä, ja sekin on ihan okei! Meidän kaikkien polut ja tiet ovat niin erilaisia keskenään, että on turhaa verrata omaansa toisten matkaan. Jos vain mitenkään mahdollista, koettaa keskittyä kaikin voimin omaan tiehensä, siihen että luo omasta ympäristöstään itselle inspiroivan ja kuuntelee rehellisesti itseään, mistä unelmoi ja mitä haluaa. Kaikki tiet vievät loppujen lopuksi perille. Ensin on otettava kuitenkin se ratkaiseva askel, heittäydyttävä tuntemattomaan ja oltava täysin rehellinen itselleen ja totuudellinen omille toiveilleen. Ja se täytyy aloittaa tänään, ei huomenna, ei viikon päästä vaan NYT. Sen ei tarvitse olla kokonainen elämänmuutos, vain pieni pysähdys ja oman sisimmän kuunteleminen. Mitä ja millainen haluan olla? Miksi? Mitä haluan kauttani tuoda tähän maailmaan?
Kaiken kokemani jälkeen, olen joka askel lähempänä sitä, mitä minun kuuluu olla. Olen kulkenut koko tuon pitkän matkan ja ylittänyt (joskus alittanutkin) esteet tielläni. Helppoa se ei aina ole ollut eikä niin mukavaakaan. Kuitenkin olen kaikista kokemuksista, opetuksista, vastoinkäymisistä, ilosta ja surustakin hyvin kiitollinen. Nyt olen tässä, Tehon tiimin hyvissä käsissä ja voin vihdoin nostaa jalat pöydälle ja ottaa rennosti! (Läppä läppä, tästä se työ vasta alkaakin) Ja hyvä niin. 🙏🏽
Kiitos kun luit! Rakkautta, inspiraatiota ja ihanaa oloa sinne, missä ja milloin hyvänsä tätä tekstiä luetkin🤍 Jatkoa on luvassa, joten pysy kuulolla!
xoxo: K🤍
Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-opistoon tai yleisesti luoviin aloihin 🙂
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Teho-Opiston kursseilla tehdään viikottain luovien alojen pääsykoetyyppisiä tehtäviä, jotka keskittyvät useisiin eri tekniikoihin ja aloihin.Ammattitaitoiset opettajat arvioivat jokaisen tehtävänsamoin perustein, kuin ne pääsykokeissa arvioitaisiin. Tämä antaa opiskelijalle käsityksen siitä, miten kyseisellä työllä olisi mahdollisesti menestynyt vaativissa luovien alojen pääsykokeissa tai ennakkotehtävissä. Tähän blogipostaukseen on kerätty perusteluineen niitä töitä, jotka saivat Tehon raadilta täydet 5/5 pistettä!
Täyden pisteen töitä
Alle on koottu kuvia Tehon opiskelijoiden viikkotehtävistä ja kotitehtävistä, jotka saivat Teho-Opiston opettajilta täydet 5 pistettä. Jokaisen työn yhteydestä löytyy myös opettajien perusteet huippupisteille!
Viikkotehtävä: Toimiva ihminen
Tehtävässä pyydettiin kuvaamaan toimivaa ihmistä
Perustelut
Kuvassa esitetään poikkeuksellinen ja erottuva tilanne. Yleensä pääsykokeissa se ensimmäisenä mieleen tuleva idea tulee myös muiden mieleen – kannattaa siis brainstormata erikoisempia ideoita!
Hahmojen esittäminen tilassa on monipuolista: mittakaavat vaihtelevat ja hahmot rajautuvat osin ulos kuvasta
Kuvassa on voimakas tilan tuntu. Vertikaalilinjat ja voimakas rajaaminen tehostaa liikkeen ja kiireen tuntua.
Kotitehtävä: Visuaalinen viestintä
Perustelut
Hahmo on erittäin persoonallinen ja sen hiuksia on fiksusti käytetty brändin kuviointina. Hahmo onkin todella monikäyttöinen vaihtoehto graafisessa ilmeessä: sillä sitä voi käyttää mihin vain some-animaatioista vaikkapa seinälle maalaamiseen.
Logo on sopivan pelkistetty ja kontrastiltaan vahva – se toimii mainiosti myös pienessä koossa.
Ilme on sommiteltu paperille selkeästi ja myös tyhjää tilaa on jätetty riittävästi.
Kurssitehtävä: Sisutusarkkitehtuuri & Muotoilu
Tehtävänä oli piirtää ja maalata tilanne kylpyhuoneessa, jossa on samaan aikaan yksi aikuinen, kiukkuinen teini ja kissa.
Perustelut
Työssä on vahva tilallisuus. Jotain on sijoiteltu eteen, keskelle ja taakse, tämä vahvistaa illuusiota tilasta.
Valon suunta on harkittu ja luo tunnelmaa työhön.
Tarina käy tehokkaasti ilmi ja mistä näkökulmasta sitä kerrotaan.
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Tänään vähän loppufiilistelyä ja pohdintaa maxi-kurssista sekä opiskelija bloggaajana olemisesta. Sanoja seurasikin yllättävän paljon toisensa perään ja muutama tippakin tuli linssiin.
Yleiset fiilikset kurssin jälkeen
Ihan päällimmäisenä fiiliksenä on ehdottomasti se, miten suuri hyöty maxi-kurssista oli! En olisi päässyt edes pääsykokeisiin, jos en olisi käynyt Maxi-kurssia. No chance. Olen alusta asti hehkuttanut Teho-opistoa ja Maxi-kurssia ja vielä näin lopuksi seison kaikkien aikaisempien mielipiteiden takana: super fiilis, taitava, laadukas ja kannustava pedagoginen ote sekä ammattitaitoiset opettajat.
Kaikki Tehon opettajat olivat myös supermukavia ja helposti lähestyttäviä. Kun Maxi-kurssi viimein loppui, oli vallan haikea fiilis sen loppumisesta. Melkeinpä toivoin, että se jatkuisi seuraavanakin vuonna. (Vaikka toki opiskelupaikka oli tietysti ykköstoive) Olen nauttinut tästä vuodesta Teholla ihan älyttömästi ja sen lisäksi oppinut tarpeeksi päästäkseni kouluun! Joten kiitos Teho-opistolle näin hienosta mahdollisuudesta, kokemuksista ja opeista!
Opiskelijabloggaajana oleminen kruunasi koko kurssin. Suurin hyöty oli saada kurssi ilmaiseksi. Kurssi olisi saattanut jäädä käymättä ilman tätä mahdollisuutta. Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut oppimistaan asioista kirjoittaminen ja fiilisten pohtiminen on ehdottomasti edesauttanut omaa oppimista. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin, että en missään nimessä voisi kirjoittaa tällaiseen blogiin. Mitä jos epäonnistuisin ja kaikki saisivat tietää siitä? Viime vuonna fiilis oli onneksi vaihtunut: so what? Kaikki peliin ja valmiina myös epäonnistumaan. Kompuroinnissa ei ole mitään hävettävää, vaan se on inhimillistä ja verrattain normaalia.
Jos siis mietit voisitko sinä blogata Teholle, niin kyllä voit. Ei ole väliä missä pisteessä olet nyt. Oletko viisas, naiivi, pessimisti, optimisti, epävarma tai itsevarma, vanha tai nuori. Jokainen on siinä kohtaa missä juuri sillä hetkellä on. Aina oikeassa kohtaa omassa prosessissaan. Siitä kun ottaa askeleita ihan mihin vain suuntaan, maisemat vaihtuvat ja oppii jotain uutta.
Mitä opin?
Maxi-kurssilla käytiin kattavasti läpi kaikki tekniikat sekä kuvan/muodon luomiseen tarvittavat perusteet. Kurssin alussa osasin vain käyttää lyijykyniä, mutta kevättä kohden maalamisen tekniikat ja puuvärit sekä kolmiulotteisen muodon luominen tulivat todella tutuiksi. Vuoden aikana ehti tarpeeksi monta kertaa kokeilla eri tekniikoita ja etsimään omaa tyyliä niillä tekemiseen. Tärkeitä oppeja tarttui, kontrasteista, väreistä, valööreistä, valosta ja varjosta sekä modulaarisuudesta. Muutaman mainitakseni.
Ehdottomasti itselleni suurin hyöty kurssilla oli harjoitella lisää perspektiiviä, oppia akvarellien käytössä vähän paremmaksi sekä suurimpana oppina olivat kaikki rakenteluun liittyvät luennot ja tehtävät. Monta teoreettista oppia väreihin, perspektiiviin tai eri tekniikoihin voi kaivaa internetin kätköistä, mutta rakenteluun liittyviä oppeja ei ole ainakaan aikaisemmin tullut netistä vastaan.
Ennen kaikkea haluan muistuttaa kaikille, että päästäkseen kouluun ei tarvitse osata piirtää ja maalta täydellisesti. Olen itse hyvä esimerkki siitä.
Haasteita kurssin aikanakin
Maxi-kurssin yksi haaste oli sen pituus. Minä ehdottomasti tarvitsin näin pitkän kurssin oppiakseni asiat, joita opin. Mutta koko vuoden kestävä kurssi vaati myös selvää fokusta ja itsekuria. En vaihtaisi kyllä mihinkään tätä kurssia ja suosittelen jokaista käymään maxi-kurssin. Pitää vain varautua siihen, että se vaatii staminaa. Yhteen lukuvuoteen mahtuu paljon onnistumisia ja epäonnistumisia sekä melkoinen tunteiden kirjo. Ehkä ilmaantuu epäilyksiäkin ja mietteitä siitä, onko ala juuri oikea. Mutta kuten kaikki aina sanovat; luota prosessiin.
Mikä sitten oli kurssin suurin haaste? Minä itse. Milloin olin liian kriittinen, naiivi, laiska tai väsynyt. Jos kävisin kurssin uudestaan ensi vuonna, osaisin ottaa kriittisyyden suhteen rennommin ja käyttää sen energian ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään muutaman tehtävän enemmän. Osaisin myös keskittyä enemmän kokeilemaan erikoisia ideoita tavoittelematta aina ”korkeinta arvosanaa”. Toivottavasti osaisin uskaltaa epäonnistua enemmän ja ehkä osaisin keskittyä enemmän olennaiseen. Toisaalta, tämä tarkoittaa sitä, että opin Teholla todella paljon. Opin paljon teknisiä asioita, mutta opin myös itsestäni ja luovuudesta. Kaikki opit, joita opin Teholla tulevat kulkemaan mukana myös tulevissa opinnoissa.
Joten suuri kiitos Teho-Opisto! Kiitollisuutta ei voi pukea sanoiksi. On ollut ilo ja kunnia saada osallistua maxi-kurssille ja blogata Tehon blogiin. Vuosi on sisältänyt valtavan määrän oppeja, laajan kirjon tunteita ja ihania kohtaamisia. En vaihtaisi mitään pois. Ja suuri kiitos myös niille, jotka ovat blogiani jaksaneet lukea! Teitä tulee ikävä <3
Se on kuitti!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Teho-Opiston Valmennuskurssin käynyt Anneli Trifonova oli jo pitkään unelmoinut sisustusarkkitehtuurin opinnoista. Unelma toteutui kesällä 2023, kun hän läpäisi yhteensä neljän eri korkeakoulun ennakkotehtävät ja pääsykokeet – loistavin tuloksin!Syksyllä alkavatkin opinnot Aalto-Yliopistossa.Annetaanpa Annelin itsensä kertoa lisää eri koulujen pääsykoetehtävien tekemisestä! Jatka siis lukemista ja katso kuvat menestyksekkäistä töistä!
Hei taas! Olette jo aikaisemmin saattaneet lukea Tehon blogista, että hain neljään eri korkeakouluun sisustusarkkitehtuurin linjalle: Aalto Yliopistoon, LAB Ammattikorkeakouluun, Metropoliaan ja XAMKiin.
Olin niin onnellinen, kun sain kutsut pääsykokeisiin kaikista korkeakouluista! Sen jälkeen asetin itselleni tavoitteen: nappaa kaikki sisustusarkkitehtuurin opiskelupaikat hyvillä pisteillä.
Työpaikalla sovin etukäteen vapaapäiviä valintakokeita varten. Asetin itselleni heti tavoitteen päästä Aallon toiseen vaiheeseen, kun yliopiston sisustusarkkitehtuurin koe on kaksivaiheinen.
No niin. 10 intensiivistä pääsykoepäivää edessä. Let’s go!
XAMK Pääsykokeet
Ensimmäisen osan pääsykokeista XAMK ammattikorkeakoulu järjesti etänä. Jatkoon pääsisi 60 parhaat pisteet saanutta hakijaa. Aamulla kello 8.00 XAMKin nettisivulta löytyi 2 tehtävää. Ne piti palauttaa samana päivänä klo 15 mennessä.
Tehtävä 1. PEHMEÄÄ JA KOVAA
Piirrä A3 paperille mustavalkoinen perspektiivikuva kahvilan näkymästä. Piirroksen tulee välittää näkymän tilallinen vaikutelma sekä näkyvien esineiden materiaalien tuntu.
Mielenkiintoinen tehtävä! Tykkään rakentaa perspektiiviä ja suunnitella tiloja! Olin tyytyväinen työhöni!
– Anneli
Tehtävä 2. TARINAN KUVITUS
Tee värillinen kuva tarinan pohjalta, niin että olet itse osa tarinaa:
Nyt aion kertoa Zenobian kaupungista, jossa ihmeellistä on tämä: vaikka se sijaitseekin kuivalla maaperällä, se seisoo hyvin korkeilla pilareilla, talot ovat bambua ja sinkkiä, niissä on puujaloissa seisovia monia terasseja ja parvekkeita, ne menevät ristiin rastiin ja niitä yhdistävät puu- ja köysitikkaat, talojen yllä on kartiokattoisia näköalaterasseja, vesitynnyreitä, tuuliviirejä ja taloista sojottaa väkipyöriä, ongensiimoja ja nostureita.
Olen tehnyt jo aikasemmin piirustuksia tarinan pohjalta. Minulla ei ole yleensä ollut vaikeuksia tällaisten tehtävien kanssa, mutta kun ensimmäinen tehtävä vei paljon aikaa, jouduin tekemään toisen kiireessä. Sen takia en ollut täysin tyytyväinen.Myöhemmin sain silti kutsun valintakokeen toiseen osaan ja ensimmäisestä päivästä tulikin täydet pisteet: 40/40!
– Anneli
Tehtävä 3.
Tee kolmiulotteinen abstrakti taideteos paperista, mikä kuvaa pehmeetä ja kovaa sekä miten se siirtyy yhdestä toiseen.
Toinen osa pääsykokeista järjestettiin Kouvolan kampuksella. Sinä päivänä heräsin neljältä aamulla ja menin junalla Helsingistä Kouvolaan. Olin koko päivä niin väsynyt, että en pystynyt keskittymään tehtäviin. Ideat eivät vain tulleet päähäni. Tein paljon luonnoksia, mutta en keksinyt mitään hyvää. Loppujen lopuksi sain idean, mutta en silti ollut tyytyväinen.
– Anneli
Tehtävä 4.
Rakenna kahden henkilön näkötorni grillitikuista, paperista ja langasta. Mittakaava 1:10. Piirrää/maalaa näkötorni A3 paperille. Aikaa tehtävän suorittamiseen 3 tuntia.
Apua! Kolme tuntia! Miten saada hyvän idean ja rakentaa näkötornin ANNETUSSA MITTAKAAVASSA 15cm tikuista ja paperista niin lyhyellä ajalla?! Tarkoittaako se, että jos suunnitelmani näkötorni olisi luonnossa 10 metriä, kyseisessä mittakaavassa se olisi metri mittainen? Suunnittelin aikani niin, että 2 tuntia menee näkötornin ideoimaan ja sen toteutukseen ja viimeinen tunti menee maalaukseen. Lopputulokseen en ollut yhtään tyytyväinen, koska pienoismalli tuli paljon matalampi, niin kuin olin alussa suunnitellut. Piirustuksen tein akvarelliväreillä. Palautin työn viimeisenä sekunnilla. Kokeiden jälkeen jäi epävarma fiilis.
– Anneli
Kesäkuun alussa sain tulokset ja olin suunnattoman yllättynyt kun sain täydet pisteet: 100/100!
– Anneli
LAB Pääsykokeet
LAB muotoiluinstituutin kolmen päivän pääsykokeet järjestettiin Lahden kampuksella. Ensimmäisenä päivänä tutustuin ihmisiin, jotka olivat tulleet pääsykokeisiin, kuten minäkin. Oli helpottavaa pystyä jakamaan jännitystä muiden kanssa!
Tehtävä 1.
Suunnittele ja valmista pienoismalli puutikuista ja/tai rautalangasta vähintään viidelle takille tarkoitetusta vaatesäilyttimesta. Lisää palautettavan malliin yhtä takkia kuvaava esimerkkikangas. Mittakaava 1:5Arviointiperusteet: Idean omaperäisyys, rakenteen kestävyys ja tukevuus, tarkoituksenmukainen materiaalin käyttö, käytännöllisyys ja toimivuus, mallin siisteys ja tekninen viimeistelytaso.
Oli hauskaa tehtävää! Toteutettu idea ei tullut heti päähän. Ennen kuin sain sen, tein paperilla n.10 eri luonnoksia ja pari esimerkkiä puutikuista. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen.
– Anneli
Tehtävä 2.
Täydellinen paikka keskittymiselle. Pohdi millaisessa tilassa tai ympäristössä sinä mieluiten tekisit valintakoetehtävää. Pohdi myös minkälaiset kalusteet, värit ja materiaalit sopisivat tähän keskittymistä vaativaan suunnittelutyöhön. Piirrä/maalaa värillinen kuva itsestäsi tekemässä tätä tehtävää tässä täydellisessä paikassa.
Tämä oli minun lempitehtävä! Halusin tuoda omaa persoonallisuuttani esille työssäni, siksi valitsin auringonkukka-aiheen. Lähdin tehtävään hyvällä mielellä, koska olin tehnyt Tehon kurssin akvarellitunnilla vastaavan harjoitustehtävän ja saanut siitä hyvät pisteet. Heti kun olin lukenut tehtävänannon, päätin, että toteutan sen lempitekniikallani – akvarelliväreillä. Olin tyytyväinen työni värimaailmaan ja lopputulokseen!
– Anneli
Tehtävä 3.
Muotoiluinstituutin kevätnäyttely esittelee opiskelijoiden töitä eri koulutusohjelmista. Näyttelyssä on esillä mm.kalusteita, sisustussuunnittelua, grafiikkaa, vaatesuunnittelua ja teollista muotoilua. Näyttelyyn kuljetaan aulan kautta. Tehtävänäsi on suunnitella elämyksellinen sisäänkäynti näyttelyyn aulaan. Aulan takaseinän keskellä on ovi näyttelyyn. Rakenna sisäänkäynnistä pienoismalli mittakaavassa 1:50 sekä tee mittakaava selventävä ihmishahmo. Aulan koko on 6*6 metriä ja se on 6 metriä korkea. Leikkaa ovi keskelle takaseinää. Oven koko on 2*2 metriä. Liimaa tai teippaa seinät lattia toisiinsa.
Välineet: seinä- ja lattiapahvit 12*12, paperi, pahvi, teippi, liima, rautalanka sekä vapaavalintaiset piirustusvälineet.
Arviointiperusteet: Sisäänkäynnin idea ja elämyksellisyys, tilallinen hahmotuskyky, mittakaavan hallinta, värien tai kontrastien käyttö, sommittelutaito, esitys- ja rakennustapa.
Onpa ihana ja mielenkiintoinen tehtävä! Tässä meni aluksi paljon aikaa ideointiin. En halunnut käyttää työssä rautalankaa ollenkaan, joten lähdin toteuttamaan suunnitelmaa käyttäen vain paperia ja kartonkeja. Ideana oli tehdä harmoninen ja trendikäs tila – tuoda luonto sisälle. Puupinnat ja luonnon tekstiilit tuovat tilaan positiivista tunnelmaa ja niitä on miellyttävä katsoa ja koskettaa. Työssä käytin luonnon värejä. Vihreä väri kuvaa puuelementtiä, joka kuvastaa kasvua, tehokkuutta ja ravitsemusta. Aikaa oli 3 tuntia ja onnistuin omasta mielestäni tosi hyvin!
– Anneli
Tehtävä 4.
Café MI. Suunnittele kampuksen sisäpihalle Muotoiluinstituutin kesäkahvila. Voit itse päättää kahvilan koon, muodon sekä sijainnin pihalla. Kahvilassa tulee olla jonkinlainen suoja sateelta ja auringolta. Piirrä kahvilasta pohjapiirros, mistä hahmottaa suunnitelman muodon, koon, toiminnot, kalustuksen, ja sijainnin pihalla. Piirrä lisäksi suunnitelmasta värillinen perspektiivinäkymä.
Välineet: Pystysuuntainen A3 paperi. Piirrä paperin yläosaan perspektiivinäkymä ja alaosaan pohjapiirros. Voit myös kirjoittaa paperiin lyhyitä suunnitelmaa avaavia tekstejä.
Arviointiperusteet: Idea, suunnitelman soveltuvuus käyttötarkoitukseensa ja ympäristöönsä, Kolmiulotteinen hahmotuskyky, piirustustaito, värien käyttö, mittakaavan hallinta, sommittelu, esitystapa.
Ihan alusta olin tosi tyytyväinen tehtävänantoon. Tekniikka oli vapaa, ja yksi arviointiperusteista oli värien käyttö. Vaikka tiesin, että tussilla piirtäminen ei ole vahvuuteni, halusin silti kokeilla jotain uutta. Mielestäni olisin voinut lukea tehtävänannon tarkemmin, koska tein pieniä virheitä, jotka huomasi myöhemmin. En ollut täysin tyytyväinen suoritukseen, mutta virheiden jälkeen on hyvä selvittää itselleen, miksi se tuli tehtyä ja miten voi vaikuttaa siihen, ettei niitä tapahdu enää jatkossa.
– Anneli
Haastattelu
Haastattelussa pyrin olemaan mahdollisimman oma itseni. Kerroin itsestä, harrastukseni ja miksi olen hakemassa juuri susustusarkkitehtuurin linjalle. Kaikki kolme haastattelijaa olivat todella mukavia ja oli kiva jutella niiden kanssa. Kokeista jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis, sainkin kaikki työt ajallaan valmiiksi.Tieto LABiin pääsystä tuli jo kesäkuun puolivälissä. Sain 92/100. Happy!
-Anneli
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Metropolian valintakokeet olivat kaksipäiväiset. Ennen kokeita jännitin huomattavasti vähemmin, kuin LABissa, varmasti sen takia, itselläni oli menossa jo kuudes pääsykoepäivä. Aamulla lähdin Arabian kampukselle hyvällä fiiliksellä ja tapasin tuttuja Teholaisia. Toivotimme toisillemme tsemppiä ja menimme paikoillemme luokkaan.
Tehtävä 1. Crescendo
Crescendo on musiikkitermi, joka viittaa äänenvoimakkuuden kasvuun tai musiikillisen intensiteetin lisääntymiseen. Se ilmaisee äänenvoimakkuuden asteittaista kasvua tai musiikin tunteellisen voimakkuuden ja jännitteen kasvua.
Lapsena kävin musiikkikoulua ja voin hyvin kuvitella mitä tarkoittaa ”CRESCENDO”. Tehtävänannon luettuani kuvittelin itseni 10-vuotiaana soittamassa pianoa. Päähäni ilmestyi muotoja ja värejä jotka siirsin nopeasti paperille. Vastaväreillä halusin lisätä voimakkuutta. ”Musiikkivärinä” valitsin oranssin. Se on vahva, energisoiva ja hehkuva!
-Anneli
Tehtävä 2. Sisätila
Kävelet vanhalla teollisuusalueella ja saavut kiinnostavan näköisen rakennuksen eteen. Ovet ovat lukossa, mutta vähän korkeammalla on aukko, josta avautuu rajattu näkymä teollisuushalliin.
Aukon sijainti kohdistaa katseesi ylöspäin. Katon tukirakenteet ovat terästä ja vankkaa tekoa. Tila on yllättävän matala, ja lähellä olevien rakenteiden yksityiskohtiakin on mahdollista erottaa. Katosta roikkuu rivissä valkoisia pallovalaisimia. Kirkas päivänvalo lankeaa tilaan kattoikkunoista muodostajan oikealle seinälle jyrkkiä varjoja.Piirrä aukosta avautuva näkymä. Käytä rikkaasti eri valöörejä eli valoisuusasteikkoa.
Välineet: A3 paperi, lyijykynät.
Arviointiperusteet: Mielikuvitus, piirustustaito, sommittelu, tilan ja muodon hahmotus, valon ja varjon aikaansaaman tunnelman kuvaaminen.
Ensimmäinen asia, jonka huomasin oli aika: 1 tunti ja 45 minuuttia. Minun mielestäni se on tosi vähän aikaa hyvänlaatuiseen lyijykynätyöhön, mutta ehkä tässä tehtävässä piti näyttää kuinka nopeasti pystyn reagoimaan stressitilanteessa ja keksimään ideoita. Oli aika helppo aloittaa, koska kaikki tärkeät asiat ovat jo ehtävänannossa. En tehnyt mitään luonnoksia. Päätin, että yritän toteuttaa työn heti A3 paperille. Työprosessi meni hyvin. Ensimmäiset 10-15 minuuttia meni perspektiivin ideointiin ja rakentamiseen, sen jälkeen piirsin tehtävänannosta tärkeät yksityiskohdat. Viimeiset 40 minuuttia meni varjostamiseen. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen työhön.
-Anneli
Tehtävä 3. Siirtymä
Rakenteen ja muodon lähtökohta on tasasivuinen kuutio, 14*14*14 cm, jota voit muokata haluamallasi tavalla.Suunnittelee ja toteuttaa valkoisesta paperista kolmiulotteinen teos, joka ilmentää siirtymää.
Välineet: A3 paperi, liima/teippi, annettu alusta
Arviointiperusteet: ideontikyky, sommittelu, materiaalin käyttö, muodon ja kokonaisuuden hallinta
Tämä oli mielestäni heikoin työni pääsykokeissa. Ideanani oli tehdä varjon siirtymä aukkojen avulla. En halunnut tehdä perus kuutiota ja yritin olla mahdollisimman kaukana tästä muodosta, mutta noudattaa kuitenkin annettuja mittoja (14*14*14cm). Parin tunnin jälkeen loistava idea meni pieleen. Olin mielestäni liian kaukana kuutiosta ja työ ei näyttänyt siltä, miten olin sen suunnitellut. En tiennyt mitä tällä tehtävällä haettiin ja lopputuloksesta jäi vähän epävarma fiilis.
– Anneli
Tehtävä 4. Jännittävä kohtaaminen
Museon pyöreässä ala-aulassa museovieraita vastaanottamassa seisoo kaksi veistosta omilla jalustoillaan. Ne kohtaavat toisensa yllättävällä tavalla ja yllättävät samalla katsojatkin. Veistokset ovat ei-esittäviä abstrakteja muotoja. Suunnittele, miltä veistokset näyttävät ja mistä materiaalista ne ovat tehty. Piirrä lyijykynällä veistoksista museon ala-aulassa. Sijoita kuvaan myös mittahenkilö.
Toteutus: A3 paperi, lyijykynät
Arviointiperusteet: mielikuvitus, veistosten muoto ja persoonallisuus, kolmiulotteinen esittäminen, valon ja varjon käyttö, sommittelu ja kuvakulma, kokonaisuuden hallinta.
Neljännelle tehtävälle oli aikaa 2 tuntia. Lähdin heti luonnostelemaan erilaisia veistoksia. Tällä kertaa käytin suunnitteluun tunnin ja itse toteutukseen loput ajasta. Viimeistelyyn ei jäänyt paljon aikaa, mutta kun itselleni lyijykynät ovat ne tutuimmat välineet, nopeammalla varjostuksella sain työn valmiiksi niin hyvin, kuin se oli tuossa ajassa mahdollista.
-Anneli
Tehtävä 5. Näyttelypaviljonki TRIENNALE
Euroopan Sisustusarkkitehdit kokoontuvat joka kolmas vuosi järjestettävään tapahtumaan Triennaleen. Tänä vuonna tapahtuma järjestäjän Suomessa, Helsingissä. Triennaleen sisältyy mm. seminaareja, näyttelyitä. Tällä kertaa jokainen osallistujamaa tuottaa tapahtumaan näyttelypaviljongin edustamaan maansa parasta suunnittelua ja samalla toimimaan kohtauspaikkana ja näyttelytilana. Paviljonkien rakennuspaikkaksi on valittu Töölönlahden puisto. Tarkoitus on, että jotkut paviljongit voivat jäädä tapahtuman jälkeen palvelemaan muuta käyttöä, loput siirretään ja mahdollisesti myydään kiinnostuneille. Ohjeeksi on annettu, että paviljonkien tulee olla rakenteellisesti 3 metriä irti maan pinnasta ja niiden yhteydessä tulee olla terassi.
Suunnittele ja toteuta Suomen kokonaisuus, johon kuuluvat näyttelypaviljonki ja siihen kuuluva terassi.
Paviljonki on yksikerroksinen ja pohjapinta-alaltaan 30m2. Rakennuksen pohja on kohotettu rakenteilla 3 metriä irti maasta. Paviljonkin johtaa portaat maan tasosta.
Paviljonkiin kuuluu maan tasoon sijoittuva terassi, jonka pinta-ala on myös 30m2.
Piirrä ja/tai maalaa vapaalla tekniikalla toteutettu värillinen perspektiivikuva, jossa paviljonki on kuvattu maantasolla seisovan ihmisen silmin katsottuna. Kuvassa näkyy myös ympäristöä ja tapahtuman yleisöä.
Pienoismalli: omat A3 paperit, puutikut, valintakoekutsussa mainitut omat välineet ja annettu alusta mallille.
Arviointiperusteet: Rakenteiden ja rakennuksen ulkonäkö, sommittelu, kuvallinen ilmaisu, materiaalien käyttö, mittakaavan, muodon ja kokonaisuuden hallinta.
Jeeee tykkäsin tästä suunnittelutehtävästä! Lähdin luonnostelemaan paviljonkia tavallisesta paperista ja onneksi sain idean aika nopeasti. Laitoin ylös kaikki tarkat mitat, ettei tule virheitä pienoismallissa. Kolme tuntia meni paviljongin tekemiseen (tein huolellisesti, ettei tule sotkuja liimasta) ja vähän alle pari tuntia jäi maalaukseen (piti varata vielä 10-15 min. haastatteluun).Lopputulokseen olin tosi tyytyväinen, eikä viiden tunnin aikarajassa tullut kiire. Haastattelunkin meni hyvin.
– Anneli
Kokeiden jälkeen minulla jäi kuitenkin varma fiilis, vaikka mietinkin , teinkö Siirtymätehtävän tehtävän oikein.Silloin kun sain tietää koulun pääsystä, olin jo reissussa Perussa. Sain yhteensä 93/100 pistettä!
– Anneli
Aalto-Yliopisto Pääsykokeet
Aallon sisustusarkkitehtuurin koe oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen päivän jälkeen vajaa puolet hakijoista pääsivät viimeiseen vaiheeseen. Ensimmäisenä päivänä heräsin aikaisemmin. Otaniemen kampusalue on laaja, joten päätin tulla hyvissä ajoin, jotta ehdin löytää oikean paikan ajoissa. Fiilis oli positiivinen, vaikka hieman jännitti. Takana oli jo kolmen korkeakoulun pääsykokeet ja edessä loma Etelä-Amerikassa!Harmi, että töiden kuvaaminen oli kielletty pääsykokeissa.
Tehtävä 1.
Ensimmäisessä tehtävässä piti maalata KVARTETTI. Tämä tehtävä tuntui mukavalta ja ideoinnin osalta helpolta. Teho-Opiston kurssilla olen oppinut tekemään miellekartttoja. Tämä osaaminen auttoi minua pääsykokeiden aikana tosi paljon! Miellekartan avulla löysin ensimmäiselle tehtävälle loistavan idean: kielisoitinkvartetti esiintymässä Japanin sakurapuistossa ja taustalla näkyy Fuji vuori. Valitsin akvarellit, koska se on minulle tutuin ja turvallisin tekniikka. Olin erityisen iloinen tehtävän onnistumisesta!
Tehtävä 2.
Toisessa tehtävässä pyydettiin suunnittelemaan ja piirtämään lyijykynillä AIKAKONE. Aluksi ideoita ei vaan tullut päähän, mutta luonnostelun jälkeen sain kipinän. Piirsin kaksi kuvaa, jossa näkyy aikakone kahdesta eri kulmasta. Ensimmäisen kuvan taustalle piirsin myös ison kaupungin ja mittakaavaksi ihmishahmon aikakoneen sisällä (ideana oli se, että ihminen on lähdössä menneisyyteen). Toisessa kuvassa ihminen on saapunut aavikolle ja näkee ison dinosauruksen. Lopputulokseen olin ihan OK tyytyväinen. Näiden kahden tehtävän jälkeen karsittiin osa hakijoista pois. Minulla oli varma fiilis ensimmäisen päivän jälkeen, mutta silti odotin kutsua toiseen osaan jännityksellä. Ja sain sen!
Tehtävä 3.
Kolmannessa tehtävässä piti rakentaa tornin paksusta kartongista, puutikuista ja/tai rautalangasta. Tämäkin tehtävä tuntui mukavalle. Olin tehnyt aikaisemmin Tehon kurssilla vastaavan tehtävän, mutta en saanut siitä hyviä pisteitä. Niin kuin sanoin aikasemmin, virheistä oppii. Ottaen huomioon aiemman virheeni, suunnittelin hienon tornin muodon, jotta se näyttäsi kiinnostavalta jokaisesta suunnasta.
Kuva: Tuomas Uusheimo
Tehtävä 4.
Neljäs tehtävä: LELU. Materiaalina olivat: das-massaa, pillit, puutikut, rautalanka. Vaikka olen tehnyt tänä vuonna Teholla pääsykoetyyppisiää tehtäviä savesta, tämä tehtävä oli minulle kaikista haastavin. Das-massaa kuivui kädessä ja sitä oli vaikea käsitellä. Loppujen lopuksi tein lelun kissalle. Tehtävää palautteessa minua jännitti, että olinko ymmärtänyt tehtävän oikein, mutta yritin ajatella positiivisesti ja odottaa tuloksia rauhassa.
Tehtävä 5.
Viidenneltä tehtävästä odotin jotain vaikeaa rakennustehtävää, koska aamulla kolmantena päivänä meitä vastassa olivat puurimat, pahvit, rautalanka, siima, naru ja sahat. Tehtävänannossa luki, että pitää tehdä soitin annetuista materiaaleista ja värittää se.
Tein semmoisen puusoittimen, jota en ole nähnyt ikinä missään. En ole koskaan tehnyt mitään rimasta, mutta tehtävä tuntui mielenkiintoiselta. Jäi kuitenkin hyvä ja helpottunut fiilis. Iltapäivällä meillä oli haastattelut. Vaikein valintakokeen osa oli jo takana, joten odotin vuoroani innoissani! Haastattelussa piti esitellä soitin ja soittaa sitä. Luonteeltani olen puhelias ja pirteä, joten se meni tosi hyvin. Haastattelijat olivat mukavia ja puheliaita ihmisiä, joten tilannetta ei tarvinnut jännittää. Hyvällä fiiliksellä lähdin lomalle Peruun. Mietin joskus reissun aikana Aallon valintakokeista ja analysoin tehtäviä uudestaan. Tiesin, että tulokset tulevat varmasti jo heinäkuun puolella, joten päätin nauttia lomasta ja olla päivittämättä opintopolkua Metropolian tuloksien jälkeen.
Fiilikset kokeiden jälkeen
4.6 aamupäivällä tulokset tuli. En uskonut silmiäni kun näin: ”Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa”. Ja ekalla yrityksellä! Olen ylpeä itsestäni ja niin onnellinen siitä, että kova työ palkittiin.
Vuoden aikana palautin Tehoverkkoon n. 80 kappaletta piirustuksia, maalauksia, puutikkutehtäviä, paperimalleja, savitehtäviä, kollaasitehtäviä, ja rautalankatehtäviä. Tein pääsykoesimulaatioita, vanhoja Aallon pääsykokeita ja otin lisäkurssin Treeni 5x ennen Aallon pääsykokeita. Kaikista tehtävistä sain palautetta ja näin myös muiden kurssilaisten töitä ja heidän ideoitaan. Vaikka opiskelin Teholla etänä ( työajat eivät antaneet ,ahdollisuutta käydä lähikurssia) pääsin silti opiskelemaan unelma-alaani! Teholla on hyvä se, että siellä on niin paljon ihania, motivoituneita ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa oli kiva tutustua ja viettää iltoja Teho-Opiston bileissä!
Iso kiitos Tehon opettajille! Olen kehittynyt tämän vuoden aikana tosi paljon teidän avulla. Syksyllä aloitan opinnot Aalto Yliopistossa.Odotan ilolla ja innolla koulun alkua!
– Anneli Trifonova
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Kesä on pyöräytetty käyntiin ja pääsykoejännitys on jo kaukana takana päin. Oma pääsykoepäiväni Lahdessa oli pitkä ja henkisesti tietysti uuvuttava, sillä olen kova jännittäjä ja stressaaja. Päivästä kuitenkin selvittiin kuin selvittiinkin ja aloitin kesäni nollaamalla ajatukset täysin kaikesta siitä jännityksestä ja keskittymällä ihan muihin juttuihin. Ajattelin, että paras tapa on vain antaa asian mennä omalla painollaan ja keskittyä Opintopolun kyttäämisen sijaan ihanaan kesään ja lämpimiin keleihin.
Lähdin ystävieni kanssa kesäkuussa Varsovaan reissuun ja viimeisenä päivänä monet tutut Suomesta päivittelivät saaneensa päätöksiä opiskelupaikoistaan. Noh päätin siinä sitten itsekkin asian jo hieman unohtaneena vilkaista, josko omassa Opintopolussani olisi uutta tietoa. Ja hyvä, että katsoinkin, sillä koulupaikkahan sieltä napsahti!
Alkureaktio oli shokki, koska en voinut uskoa, että luin vihreää palkkia, joka sanoi ”Hyväksytty”. MITÄ! Tuuletuksien kannattelemana päädyinkin maistelemaan Puolassa ehkä maailman parhainta omenapiirakkaa. Soitto vanhemmille ja kohti uutta ja tuntematonta. Syksyllä muuttaisin Lahteen, minusta tulisi medianomiopiskelija ja olisin jälleen askeleen lähempänä unelmiani.
Nyt onkin edessä, sitten aivan uusi luku. Viime kesän muutto Helsinkiin( itselleni täysin vieraaseen kaupunkiin)auttoi tässä tilanteessa, sillä muutto tuntemattomaan Lahteen ei tunnu oikeastaan yhtään haastavalta. En malta odottaa mitä tuleva tuo tullessaan ja motivaationi opiskeluun on katossa. Voin ihan rehellisesti sanoa tämän vuoden Teholla auttaneen minua suunnattoman paljon. Itsevarmuus pääsykokeita varten kasvoi, ja sain myös paljon uusia oppeja ihan perus tekniikoista ja teorioista. Koin olevani valmiimpi kuin aikaisemmilla hakukerroilla.
Ihanaa loppukesää kaikille ja tsemppiä koulun aloittaville! Isot jaksamiset myös niille, joilla ei opiskelupaikka vielä auennut. Tunne on hirveä ja suru on suuri. Minä kyllä tiedän ’been there, done that’, mutta ei saa lannistua. Ala on haastava ja vaikea päästä. Äitini on aina opettanut ettei saa luovuttaa ekalla kerralla, joten jos jäit ilman koulupaikkaa ja koet halua vielä yrittää suosittelen enemmän, kuin mielelläni Tehon kursseja. Useisiin aloihin voi hakea vain kerran vuodessa, joten miksi ei käyttäisi aikaa hyödykseen kertaamalla tuttuja juttuja ja oppimalla paljon uutta!
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Keväällä Aalto-yliopisto ilmoitti taidealojen ennakkotehtävien julkaisun yhteydessä seuraavasti: ”Avun saaminen tehtäviin kolmannelta taholta, esim. valmennuskurssilta, voi johtaa tehtävien hylkäämiseen”. Tämä lauseke herätti paljon kysymyksiäja keskustelua myös Teho-Opiston opiskelijoiden keskuudessa, joten pyysimme Aalto-yliopistolta tarkennusta lausekkeeseen. Aalto-yliopiston Varadekaani Rasmus Vuoren vastaukset avasivat Aallon kantaa selkeämmin.
Aalto-Yliopiston vastaus – Valmennuskurssille saa osallistua
Valmennuskurssille osallistuminen ei ole hylkäysperuste. Jos on tapauskohtaisesti erityistä syytä epäillä, että [ennakko]työ ei ole hakijan itsenäisesti tekemä, yliopisto selvittää asiaa hallintolain mukaisesti, kuten kuulemalla hakijaa
Rasmus Vuori, Varadekaani
Aalto-yliopisto sallii valmennuskurssille osallistumisen ja haluaa uudella lausekkeellaan korostaa, että ennakkotehtävät tulee tehdä itsenäisesti. Tämä vaatimus on ollut voimassa jo kauan. Teho-Opiston valmennuskursseilla ennakkotehtäviä ei tehdä yhdessä eikä toisten puolesta. Kurssilla saadaan palautetta esimerkiksi edellisten vuosien ennakkotehtävistä ja pääsykoetöistä. Kysyimme myös ennakkotehtävien näyttämisestä kolmannelle osapuolelle:
Ennakkotyön näyttämiselle ei ole estettä. Kolmansien osapuolten palautteena antaman ohjeen hyödyntäminen ennakkotehtävien lopullisessa muotoilussa saattaisi yksittäisessä poikkeuksellisessa tapauksessa muodostaa syyn selvittää asiaa tarkemmin (esim. kuinka yksityiskohtaisesti hakijaa on ohjeistettu ja kuinka tarkkaan hakija toiminut sen mukaisesti).
Rasmus Vuori, Varadekaani
Tehtäviä saa Aallon tarkennuksen mukaan näyttää toisille ja niistä saa yleisesti keskustella. Koska muotoiluprosessi on jo luonteeltaan keskusteleva ja iteroiva, palautteen kuuleminen ja siihen itsenäisesti reagoiminen tai reagoimatta jättäminen on sallittua. Joka tapauksessa varsinainen valintakoe paljastaisi, että hakijan taidot eivät vastaa ennakkotehtävien tasoa. Lauseke kuulostaakin vain ukaasilta, joka pelottelee hakijoita valmennuskursseille osallistumisesta tai omien taitojen kehittämisestä. Sillä halutaan kuitenkin korostaa sitä, että ennakkotehtävät tulee tehdä itsenäisesti. Näin ollen Valmennuskurssille osallistuminen on edelleen täysin turvallista.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Tänään puhetta rutiineista ja niiden kadottamisesta sekä takaisin raiteille pääsemisestä. Millä asenteilla ja ajatuksilla saa tuupittua itseään takaisin hommiin? Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, miten huonosti on riittävän hyvin? Siinä tämän kerran aiheet 🙂
Mihin ne rutiinit katosi?
Meidän keskiviikko-illan tunneilla kotitehtävien palautusprosentti on romahtanut täysin. En siis ole itsekään tässä paljon niitä tehnyt. Oops. Moni varmasti on väsynyt ja keräilee motivaatiota ja jaksamista viimeisille kerroille. Ehkä mielessä pyörii kysymys siitä pääseekö ennakoista jatkoon. Entä jos ei pääse? Kannattaako sitten vielä treenata? Onko enää motivaatiota jäljellä jos ei pääsekään. Kuinka paljon otamme tässä kohtaa tietoisesti etäisyyttä ja kuinka paljon siitä on tiedostamatonta? En oikeastaan tiedä. Toki mitä tietoisempia olemme omista mielen liikkeistämme, sitä vapaampia olemme toimimaan haluamallamme tavalla.
Itse huomaan, että on ollut haastavaa palata kotitehtävien tekemisen rutiiniin. Piirtäminen ja maalaaminen kun eivät ole ennen Teho-opistoa kuuluneet minun arkeeni. Joten, kun jätin ennakkotehtävien aikaan tekemättä kotona Tehon tehtävät tipahdin kokonaan tekemisen rutiinista ja nyt kyytiin pääseminen vaati extra ponnisteluja. Ja ollaan nyt rehellisiä. Minä ainakin olen todella mukavuuden haluinen ja harmillisen laiska joissakin asioissa. Etenkin kun uupumus on taustalla ”work hard”- tyyliset tsemppaukset kuulostavat kirosanalta. Silloin kun kovaa painaminen ja itsensä likoon laittaminen tarkoittavat itsensä hylkäämistä, sinne ei enää halua koskaan palata. Joten siksipä mietin miten voin hellästi tuupata itseäni taas oikeille raiteille?
Ajattelu ja Asenteet? Check!
Miten siis käynnistää sammunut moottori uudestaan ja pyrähtää takaisin Tehon kotitehtävien raiteille? Ajattelun ja asenteiden tasolla itselläni ainakin auttaa miettiä paria juttua:
Kaikki mitä teen on kotiin päin. Jokainen Teho-opistolla tehty ja tehtävä on aina yksi harjoitus lisää parantamaan omaa osaamista. Mitä opin nyt, pysyy mukanani myös myöhemmin. Vaikka en pääsisikään tänä vuonna kouluun, olen silti oppinut valtavasti Tehon tunneilla. Jo pelkästään se tietomäärä on uskomaton, unohtamatta tietenkään taitoja, joita olen tähän mennessä oppinut.
Teen tämän itseäni varten. En tee tehtäviä Teho-opiston opettajia varten. En harjoittele Aallon arvosteluraatia varten. Teen tämän kaiken itseäni varten. Käyn Teho-opiston tunneilla, jotta pääsen opiskelemaan alaa, mikä innoittaa minua. Teen kotitehtävät, jotta joskus pääsen ansaitsemaan rahaa työssä, josta nautin. Minun ei tarvitse todistaa mitään. Minun ei tarvitse päästä mihinkään tiettyyn asemaan tai saavuttaa jotakin titteliä. Teen tätä, koska se tuntuu oikealta.
Mistä sitten aloittaa ja miten?
Kun on paljon tehtäviä rästissä, tykkään itse keskittyä siihen tehtävään, joka kuuluu nyt saada valmiiksi. Jos ajattelen kaikkea sitä työmäärää, stressaannun ja joudun hämmennyksen valtaan. Joten keskityn helpoimpaan: mitä tällä viikolla kuuluu tehdä? Ja kun saan tämän viikon tehtävän tehtyä, asetan tavoitteeksi, että saan ainakin yhden rästin tehtyä. Minun ei tarvitse tehdä kahta tai kolmea per viikko, vaan yksi riittää. Kun olen saanut yhden rästin tehtyä voi tarkistaa viikon aikataulun ja miettiä olisiko enemmän aikaa. Jos ei, niin se ei haittaa. Syyllistyminen ja stressi eivät ainakaan omalla kohdalla auta. Paloittelen asiat saavutettaviin tavoitteisiin, enkä mieti yhtään sen piemmälle. Muistan myös, että tehtävät ovat minua varten. Ne eivät ole vaatimuksia. Kukaan ei kysele niiden perään. En ole tilivelvollinen kenellekään. Ne ovat lahja minulle ja oman osaamisen kehittämiselle, joten minun ei tarvitse ruoskia itseäni eteenpäin.
Mikä on tarpeeksi hyvä?
Edellisessä Tehon iltahippaloissa Sini heitti haasteen yhdelle teholaiselle: ”miten tehdä riittävän hyvä”. Tämä liittyi keskusteluun siitä, kun tuntuu ajan loppuvan kesken. Itsellänikin tuntuu, että kolme tuntia ei aina meinaa riittää. Joten olen asettanut itselleni myös saman haasteen ehtiä tehdä tehtävät annetussa ajassa. Vein ajatusta vielä vähän pidemmälle. Miten huonosti on riittävän hyvä? Epäonnistumisen välttäminen ja täydellisyyden tavoittelu ovat juurtuneina selkärankaan, joten ajattelin harjoitella nyt tavoittelemaan vähän vähemmän. Ei sillä, että taitoni olisivat ylenpalttisen mahtavat. Mutta pääsykokeissa ei saa extra-aikaa, joten sen mukaan pitää myös harjoitella. Nyt on nimittäin oivallinen tilaisuus kokeilla, kuinka ”vähällä ja huonolla” voi saada tarpeeksi hyvän arvosanan. Toki riskinä on, että ihan pieleen menee. Mutta mieluummin nyt, kuin pääsykokeessa. Mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä? Olisi varmasti ollut viisasta harjoitella tätä jo syksyllä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaksi harjoittelen siis, kuinka alas riman voi laskea ja silti onnistua?
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Helou helou toverit! Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Tällä kertaa fiiliksiä ennakkotehtävien tulosten odottamisesta, Teho-opiston illanvietoista sekä tämän hetken ykkösjuttu mielen tasolla (mikähän se voisi olla?)!
Jälkimainingit ennakkotehtävistä
Moni varmasti odottaa kuumeisesti ennakkotehtävien tuloksia. Muutama viikko kai pitäisi maksimissaan suunnilleen mennä, kunnes viimeisetkin tulokset tulevat. Sähköpostin avaaminen jännittää tällä hetkellä joka kerta. Tekee mieli siristellä ja tihrustella silmät melkein kiinni. Suurimman osan ajasta en oikeastaan ajattele koko asiaa, mutta silloin kun ennakkotehtävät tulevat mieleen vatsaan tulee hetkellisesti perhosia ja sydän hypähtää. Lyhyen hetken jälkeen jatkan keskittymistä taas nenän edessä olevaan asiaan ja luotan siihen, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ennakkotehtävien osalta.
Tehon illanistujaiset
Teho-opiston illanistujaisista ei ole tullut paljoa kirjoiteltua. Moneen olen kyllä osallistunut ja tykännyt todella paljon, vaikka introvertti olenkin. Pientä tsemppiä se välillä vaatii tulla alas omasta norsunluutornista. Etenkin kun pää pysyy usein pilvissä ja analysoi paljon omaa olemista ja sanomista. Joskus omat virtapiirit ja kovalevyt vähän ylikuumenevat sosiaalisissa tilanteissa tästä syystä. Hupaisaa sinänsä kun kuvittelee, miten savu tulee korvista ulos kun aivot menevät ylikierroksilla.
Oli miten oli, muutama viikko sitten oli edellinen yhteinen tapahtuma ja seuraava on ensi viikolla. Viime kertaiset illanistujaiset olivat heti sen jälkeen kun ennakkotehtävät oli palautettu. Katselimme toistemme palauttamia toinen toistaan upeampia töitä. Muiden töitä nähdessä tietysti mieleen hiipi epäilykset siitä, olisko itse pitänyt tehdä jotakin toisin? Olisiko pitänyt yrittää enemmän? Olisiko pitänyt hakea useampaan kouluun? Teinkö oikein? Teinkö väärin? Oli muutamia opiskelijoita, jotka hakivat kaikkiin sisustusarkkitehtuurin koulutuksiin. Siis huhhuh! Nostan kyllä hattua! Siinä on vaadittu mielenlujuutta ja mieletöntä henkistä voimaa että on saanut niin monta tehtävää puristettua. Mitä tulee omiin epäilyihin, niin vastaan yleensä itselleni: ”yes, yes, it’s all good”
Viimeinen hehkutus illanistujaisiin on ehdottomasti Sini! Moni luultavasti jo tietääkin, että Sini on Teho-opiston perustaja. Vaikka häntä ei näe tällä hetkellä tunneilla opettamassa äitiysloman takia, niin illanvietoissa häneen on onneksi törmännyt. Sini on aivan mahtava! Mun mielestä ei ole itsestäänselvää, että joku ”hierarkian huipulla” olisi olemukseltaan niin samalla tasolla kaikkien muiden tasolla. Sinistä ei tule mitään viboja, jotka viittaisi että hän olisi parempi tai ylempänä kuin kukaan muukaan huoneessa. Ihailen todella paljon sitä intoa, uteliaisuutta ja vilpitöntä uskoa muiden potentiaaliin, mikä Sinistä paistaa ympärille. Uskon, että myös tämä seikka on syitä Teholaisten menestykseen pääsykokeissa. On joku joka vankumattomasti uskoo, että sä tulet menestymään. (Ja toki näistä myönteisistä uskomuksista on myös tutkittua tulosta oppimisen lopputuloksissa)
Ykkös asia johon keskityn juuri nyt
Yksi kaikkein tärkein asia ennen kuin mitään tuloksia tulee: kiitä ja onnittele itseäsi. Juteltiin tämän tärkeydestä toisen teholaisen ystävän kanssa. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin miten pitkälle onkaan päässyt. Kuinka paljon on opittu ja kuinka paljon on tehty töitä oman unelman eteen. Toivottavasti jokainen voi olla tyytyväinen siihen, että antoi ennakkotehtävissä parastaan. Itse ainakin olen. Painan kiitoksen ja tyytyväisyyden mieleeni ja mikä tahansa on lopputulos en mitätöi tämän hetken kokemusta. Miksi tämä on niin tärkeää? Olen huomannut, että epäonnistumisten sattuessa meillä on taipumus mitätöidä kaikki se hyvä mitä meillä on ollut ennen ”epäonnistumista” tai menetystä. Jostain syystä luulemme, että mitätöimällä kaiken edeltävän hyvän sen hetken pettymys tai tuska ei tuntuisi niin pahalta. Mutta mitätöimällä hyvän, paha ei pienene.
Mietin tässä mielikuvaa vaa’asta. Toisella puolella on miellyttävät kokemukset ja toisella puolella epämiellyttävät. Ajatellaan että vaa’assa on ennen tuloksia enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia. Jos minulle tulee hylsy ennakkotehtävien suhteen, luonnollisesti väliaikaisesti ”huonoihin” kokemuksiin tulee lisää painoa. Kestää hetken, kun vaaka hakee uutta tasapainoa. Jos tässä tilanteessa kiellän kaikkien hyvien kokemusten olemassa olon ja tyhjennän vaa’alta kaiken hyvän, eikö se huono kokemus kippaa vaakaa vielä enemmän vinksalleen?
Mikään hyvä kokemus ei tietenkään poista sitä raakaa tunnetta, jos ei pääse jatkoon. Rukkaset kuin rukkaset tilanteessa kuin tilanteessa tuntuvat aina brutaaleilta. Ja myös ne ikävät tunteet täytyy toki kokea. Mutta! Olisko nyt paras hetki juurruttaa ne hyvät muistot sekä miellyttävät tunteet ja kokemukset syvemmälle omaan ytimeen? Kukaan ei voi viedä niitä pois. Siitä mitä jo nyt on saavuttanut voi olla kiitollinen. Ja sitten kun hyvät tulokset (sormet ristiin) tulevat, voi vain olla entistäkin onnellisempi.
Huh, kun oli taas paljon asiaa,haha. Piti kirjoitella myös motivaatiosta, mutta se näköjään jää seuraavalle kerralle.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
