”Artist block” on varmasti monelle tuttu käsite. Joskus vain tulee niitä hetkiä, kun uudet ideat eivät saa tarpeeksi tuulta alleen ja pää lyö täysin tyhjää. Lisä haasteena toimivat aikataulut ja deadlinet. Taidealoille hakeasseni päädyn aina silloin tällöin pohtimaan alan haasteita ja tällä hetkellä koen suurimman sellaisen olevan ajatus siitä, että mitäs jos inspiraatiota tai ideoita ei synnykkään, mutta työt pitäisi tietysti tehdä. Sama paniikki on läsnä myös pääsykokeissa, sillä aika on hyvin rajallinen. Olemme käsitelleet aihetta MAXI-kurssilla ja idean arvoa on painotettu suuresti. Kolmen tunnin tehtävissä olisi hyvä käyttää ainakin tunti pelkästään ideointiin ja suunnitteluun. Mutta miten hyvät ideat saadaan syntymään niin nopeasti?
Tässä postauksessa kerron muutamat omat tapani herättää inspiraatiota!
Ympäristö
Jos kyseessä ei ole lyhyt (esimerkiksi muutaman tunnin) aika toteuttaa tehtävää haen yleensä inspiraatioita ulkoa. Kävellessäni erilaisissa ympäristöissä ideoita alkaa ponnahtelemaan sieltä sun täältä. Rakennukset, ihmiset, luonto, värit. Näihin kaikkiin törmää jo heti kotiovesta astuttuani. Myös kurssilla olemme puhuneet luonnostelusta. Piirtäminen oikeista malleista on hyvää harjoitusta pääsykokeisiin. Kiireisemmissä tehtävissä täytyy turvautua ikkunoihin ja siihen omaan lähiympäristöön. Mitä näen kun katson olohuoneessa ympärilleni.
2. Musiikki
Varmasti yleisin, mutta itselle myös toimivin tapa inspiroitua. Kuuntelen musiikkia aina kun on mahdollista, sillä se yksinään herättää uusia ideoita. Välillä laulut voivat kuitenkin olla hieman harhauttavia varsinkin, jos täytyy tehdä jotain, mikä vaatii enemmän keskittymistä ja ajattelua. Katson paljon elokuvia, joten jo monen vuoden ajan olen kuunnellut leffojen taustamusiikkeja. Taitavien säveltäjien musiikit saavat uudet ideat oikein räjähtelemään mielessäni.
3. Netti
Elämme ajalla, jossa jokainen asia on googletettavissa. Jos lähden etsimään inspiraatiota netistä, käyn yleensä katselemassa pinterestiä. En etsi mitään valmiita kuvia, joita voisin sitten kopioida omaan työhöni, vaan enemmänkin aiheita ja kokonaisuuksia. Jos minun tulisi piirtää esimerkiksi eläin, jonka ulkonäöstä en ole täysin varma en piirrä löytämääni kuvaa suoraa paperille, vaan otan ylös tärkeimmät piirteet ja suunnittelen omat työni niiden perusteella. Myös esimerkiksi värikarttoja miettiessäni saatan etsiä kuvia väreistä, jotka sopivat keskenään yhteen. Netti voi olla helppo apuväline inspiroivien kuvien myötä, mutta suora kopioiminen ei ikinä ole hyvä juttu ja se usein myös näkyy. Tätä taktiikkaa ei tietenkään voi käyttää pääsykokeissa, mutta omiin projekteihin saatan silloin tällöin käyttää apuna.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Ihanaa perjantaina kaikille! Tällä kertaa enemmän fiilistelyä ja rönsyilyä ja vähemmän struktuuria. Viime viikolla meillä oli Teho-opiston tutustumisjuhlat. Osallistujia oli reilu parikymmentä ja mukavaa oli! Iltaan mahtui minglausta, piirtelyä, tietokilpailua sekä paljon karaokea, eli hyvä kombo illanistujaisiin.
Pientä taustatiimin esittelyä alkuun.
Opiskelijoiden lisäksi juhlissa oli paikalla useampi opettaja ja Tehon sisältömarkkinoija Michael. Mainittakoon, että Michael on meidän bloggaajien tuki ja turva. Häneltä saamme aina vinkkejä ja neuvoja blogiin ja someen postaamiseen liittyen. Meillähän on täysin vapaat kädet minkälaista sisältöä tuotetaan, kunhan käyttäydytään ihmisiksi ja tarkoitus on toki jakaa ja ihmetellä Teho-Opistoon liittyviä juttuja. On ollut mahtavaa, että on go-to-henkilö, jolta voi kysyä jos ei ole varma miten edetä. Unohtamatta tietenkään jatkuvaa tsemppausta, kiitosta ja kannustusta, mitä meille annetaan. Tämä(kin) luo upean fiiliksen Tehoiluun!
Mitä kaikkea Tehon illanistujaisissa tehtiin?
Mitä tutustumisjuhlissa sitten tehtiin? Rupateltiin uusien ihmisten kanssa, visailtiin, piirrettiin ja laulettiin karaokea. Saapuessani Teho-opiston tiloihin ensin tietysti iski pikku paniikki ja jäykkyys. Juhlat, etenkin sellaiset, joissa en tunne kunnolla ketään, ovat itselle todella epämukavia. Ambivertti kun olen. Ensireaktio on käpertyä jonnekin nurkkaan tarkkailemaan tilannetta loppuillaksi. Onnistuin välttämään tämän ja menin vastoin luonnista reaktiotani yhteen pöydistä istumaan ja jutteleman ennestään tuntemattomien opiskelijoiden kanssa. Kyllä kannatti!
Tunnelma selvästi rentoutui alkuvaiheessa olleen tietovisan jälkeen. Kisa oli leikkimielinen ja hauska. Voittaneen ryhmän jäsenet saivat jokainen 15€ lahjakortin Temperaan. Kuten mainitsin, piirreltiin myös vähän hassuja hahmoja. Muistaako muut lapsuudesta tai nuoruudesta sen, kun paperi taitetaan kolmeen-neljään osaan ja jokainen piirtää vuorollaan tietyn osan henkilöä/olentoa näkemättä muita osia? Lopputulos oli joka versiossa mielenkiintoinen ja hauska. Entäs karaoke sitten? Kaikki tärkeä löytyi, mitä karaokeen tarvitaan! Äänentoisto oli kunnollinen ja singasta löytyi laulu kuin laulu. Opettajat lauloivat alkuun enemmän ja esimerkillään innostivat myös opiskelijoita laulamaan lempilaulujaan. Allekirjoittanut ei kyllä ainakaan tällä kertaa keksinyt hyvää laulua. Jospa ensi kerralla sitä rohkenisi?
Kaiken kaikkiaan oli todella inspiroivaa jutella ja kuulla muiden taustoja ja tarinoita, miten on tähän pisteeseen päätynyt. Odotan innolla seuraavaa illanistujaista, jossa teemana on halloween. Ainakin tarjolla pitäisi olla halloweenasetelma, jota pääsee piirtelemään ja hyvää seuraa tietysti. Itse näen niin tehon tunnit kuin juhlatkin verkostoitumisena. Koskaan ei voi tietää, kuka on tuleva työkaveri, yhtiökumppani, pomo tai läheinen tärkeä ystävä. Ajattelen, että ympärillä on iso joukko tulevaisuuden ammattilaisia ja huippuosaajia, joihin on mahtavaa tutustua jo nyt. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Jännää!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Heippa! Ajattelin ensin jakaa kanssanne ensimmäisen pääsykoetyyppisen tehtävän palautteita, joissa siis harjoiteltiin lyijykynätekniikkaa. Sen lisäksi höpöttelen fiiliksiä tussitekniikasta tunnilla. Teaser: tiedossa onnistumisia ja epäonnistumisia. Vuoristorataa ylös ja alas, woop woop.
Eli kotitehtävistä ainakin toinen onnistui. Tekniikka tehtävä oli se, joka aiheutti enemmän harmaita hiuksia, mikä ei ollut yllätys. Ja näitä on vaan pakko vääntää, vaikka se ei aina inspiroisikaan. Siksi ajattelinkin, että ensin aina teen tekniikkaharjoituksen, jonka jälkeen saan palkintona tehdä pääsykoetyyppisen tehtävän. Toki katsotan miten aikataulut tulevat onnistumaan tulevilla viikoilla. Kuluneella viikolla tehtävien tekemisessä oli ajallisesti paljon haasteita, sillä minulla oli kiireinen viikko ja ehdin tehdä näitä tehtäviä vasta lasten mentyä nukkumaan.
Kotitehtävä – pääsykoetyyppinen tehtävän
Pääsykoetyyppisestä tehtävästä innostuin ja inspiroiduin todella paljon. Aiheena oli piirtää tilanne hetkeä ennen kuin jotakin tapahtuu. Ja kuten ohjeissa neuvottiin, skippasin pari ensimmäistä mieleen tullutta ideaa, jos ne olisivatkin jotain yleisiä ideoita. Minun valintani oli siis hetkeä ennen syntymää. Minulla on 2- ja 4- vuotiaat lapset, joten heidän syntymänsä on vielä tuoreessa muistissa. Aihevalinta tuntui nololta. Synnytys itsessään on kuitenkin erittäin henkilökohtainen kokemus ja mielestäni tietyllä tapaa todella primitiivinen tapahtuma. Ajattelin, että jos nolottaa niin sehän on hyvä. Nyt mennään eikä meinata! Paljon sitten sain tehtävästä? Viitonen siitä tuli. Arviointiperusteina olivat aiheen käsittely ja idean välittäminen, tapahtuman kuvaaminen sekä tunnelma. Mutta onnistumisen tunnetta ei kestänyt pitkään, sillä pian sen jälkeen siirryttiin tussitekniikoihin.
TekniikkatehtäväPääsykoetyyppinen tehtävä – Hetkeä ennen
Tussitekniikat – ojasta allikkoon
Tussitekniikkaa en kyllä hallinnut yhtään. Ja siis todellakaan yhtään! Sivellinmäiset tussit/kynät tuntui vähän luonnollisemmilta, mutta muut ei. Ojassa oltiin. Luento osuuden jälkeen päästiin harjoittelemaan perspektiivipiirtämistä ja varjostamista. Tässä mentiinkin sitten allikkoon asti. Osaan piirtää perspektiivissä, mutta minulla ei ole siihen rutiinia, joten olen hidas. Opettajan mallista piirrettiin ja jäin koko aika vain enemmän jälkeen. Kuulin kuinka viivottimet kolisivat pöytään rytmikkäästi ja kynät ja tussit suhisivat paperia vasten ferrarin vauhtia. Tuntui kuin itsellä olisi ollut käytössä rikkinäinen potkuauto. Posket alkoivat punoittaa ja epätoivo ja turhautuminen kasvaa. Tehtävä ja siihen käytetty aika tuntui ikuisuudelta. Opettaja kierteli välillä luokkahuoneessa katsomassa kurssilaisten edistymistä. Osalle hän antoi kehuja ja jotkut kysyivät kysymyksiä. Onneksi minun ja opettajan telepaattinen taajuus oli kohdillaan, sillä mielessäni surisi vain ajatus ”nyt en halua ketään tähän arvioimaan epäonnistumiseni tasoa.” Opettaja sivuutti minut diskreetisti mennessään ohi ja vilkaistessaan työtäni. Tarkka suorien viivojen tekeminen ei ole minulle kaikkein ominaisinta, ei etenkään tietynlaisen ajallisen paineen alla, joten lopputulos oli todella sotkuinen. Tietyssä pisteessä turhautumistani, suoraan sanottuna en edes viitsinyt vaivautua.
Harjoitus tekee mestarin?
Naurattaa kyllä miten ei ainakaan päässyt liikaa ylpistymään. Näissäkin hetkissä huumori ja myötätunto ovat mitä parhaimmat kumppanit. Nyt on hyvä hetki olla osaamatta, kysyä ja epäonnistua. Perspektiivipiirtämistä pitää toden totta harjoitella, jotta tahtia saa nopeammaksi! Tussitekniikkaa unohtamatta tietenkään. Meille vinkattiin, että kannattaa harjoitella pari sisätilaa ja pari ulkotilaa mahdollisimman hyvin, jolloin niitä on helppo käyttää lihasmuistista pääsykokeessa.
Olen iki onnellinen, että olen suorittamassa Tehon maxi-kurssia. Jo pelkästään tehon tunneilla ja kotitehtävissä käytetty aika on viikkotasolla monta tuntia! Parin kurssilaisen kanssa olemme puhuneet juuri tästä, että kaiken muun elämän ohella harjoitteleminen vain jäisi unholaan ja vasta ennakkotehtävien julkaisun yhteydessä herättäisiin siihen todellisuuteen, että jotain pitäisi osata. Olipa kyse ajan puutteesta, sen organisoinnin tarpeesta, harjoittelurutiinin luomisesta, motivaation puutteesta tai itsekurin harjoittelusta, ohjattu opetus on minulle ehdotonta. Omalla kohdallani harjoittelua vaaditaan kyllä tuntimääräisesti paljon enemmän, kuin teholla ja kotitehtävissä käytetty aika, heheh. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten sen saa ujutettua arjen makro hetkiin ja tavaksi. Lukuvuoden aikana tuskin saavutan mestarin tasoa, sillä asiantuntijaksi vaadittaisiin tuhansien ja tuhansien tuntien harjoittelua. Mutta, paremmaksi tässä ainakin tulee.
Ollaan luovia (ja lempeitä)!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Kirjoitin tämän Jyväskylän kaupungin kirjastossa. Kävin lapsena täällä usein lainaamassa kirjoja ja ihailin aina sisätilojen avaruutta ja valoisuutta. Ulkoa rakennus tuntuu minusta ankealle, mutta toisaalta joku toinen voi ajatella karun ulkokuoren näyttävän kauniille. Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut rakennusten suunnittelusta. Se on varmaan lähtenyt hiekkalinnojen rakentamisesta, kun on pitänyt keksiä, miten saan sillat ja tornit pysymään kasassa. Tykkäsin myös tehdä erilaisia lego rakennelmia ja suunnittelin itse kokonaisen lego kaupungin. Haaveeni on, että jonain päivä suunnittelen taloja oikeassa elämässä.
Minun nimeni on Niilo, olen 19-vuotias ja asun Jyväskylässä. Olen tällä hetkellä toisella välivuodella ja leipäni teen työskentelemällä ravintolassa. Vapaa-ajalla teen TikTokkeja, käyn salilla ja nään kavereita. Yksi intohimoni on kierrellä kirppareita, koska sieltä löytyy halvalla tavaraa, joita muilla ei ole. Etenkin uniikit, värikkäät ja laadukkaat vaatteet ovat mitä kirpputoreilta etsin. Koen vaatteet yhtenä tapa ilmaista taiteellisuuttani. Kun on huono päivä pukeudun tummiin löysiin vaatteisiin. Kun on itsevarma olo ja hyvä keli tykkään käyttää värejä ja mietin stailauksen viimeisen päälle. Kirpputorit ovat toimineet minulle myös maku testinä. Koska tavaroita on niin eri muotoisia, värisiä ja tekstuurisia, niitä katsellessa väkisin kehittyy mielipiteitä, mikä muoto kiehtoo ja mitkä väriyhdistelmät hirvittää. Tästä on ollut ehdottomasti hyötyä, kun olen miettinyt miten luoda oma piirros ja maalaus jälki. Apua olen saanut myös pääsykokeisiin, koska niissä muista erottautumalla pääsee jatkoon.
Hain keväällä 2022 arkkitehdiksi ensimmäistä kertaa, mutta en päässyt. En kuitenkaan lannistunut, vaan aion yrittää uudelleen ensi keväänä. Olen täysin varma, kun kehitän taitojani tämän syksyn ja kevään aikana, pääsen askeleen lähemmäs lapsuuden unelma ammattia. Onneksi minun ei tarvitse harjoitella yksin arkkitehdiksi hakua, vaan Maxi-kurssi auttaa minua onnistumaan. Olen saanut jo hurjasti inspiraatiota ja motivaatiota kurssista, joten odotan innolla, mitä on edessä. Itse sain viime keväänä runsaasti apua Teho-opiston muista blogeista. Tottakai toivon jonkun saavan samanlaisen kokemuksen minun blogista. Kannattaa siis seurailla, koska vinkkejä ja vertaistukea on luvassa.
Tehon maxi-valmennuskurssilla keskityttiin lyijykynätekniikoihin. Alla jaan fiiliksiä ensimmäisestä kurssikerrasta ja itselle mukaan tarttuneet tärkeimmät opit ja ahaa-elämykset.
Ensimmäinen tehtävä
Ensimmäinen tehtävä oli ryhmätehtävä. Ensimmäisen sadasosasekunnin aikana ajatukset laukkasivat: ”Apua, en halua että kukaan näkee mun piirrustuksia. Nyt paljastuu kuinka huono olen. Nyt epäonnistun. Miten voin välttää tämän?” Mitä lopulta tapahtui? Tehtävä oli aivan mahtava! Ryhmässä piirrettiin siis vierustoverin omakuva paperiin katsomatta. Sitten paperi annettiin kaverille, jonka piirsi. Nyt oli vuorossa oman muotokuvan varjostaminen mallia katsomatta. Ja viimeisen vaihdon jälkeen vielä kuvaan piirrettiin yksi tarkka yksityiskohta (silmä, korva, tms.) mallia katsoen. Toivottavasti kävi järkeen selitys. Tehtävässä ei ollut mitään mahdollisuutta ”onnistua”, joten piti vain heittäytyä ja nauttia prosessista.
Luovien alojen pedagogiikan ytimessä
Mitä ajatuksia, kuin alun epätoivoa, tehtävä herätti? Tehtävä oli todella toimiva ice breaker kurssin aloitukselle! Olen edellen reilu viikon jälkeenkin edelleen fiiliksissä tehtävästä. Onnistumiselle ei ollut paineita. Itselläni oli ainakin todella hauskaa, kun uskalsi heittäytyä. Tämänkaltaista leikittelyä ja heittäytymistä käytetään paljon etenkin tanssi- ja teatteri-improvisaatiossa. Päästetään irti siitä, miten asioiden pitäisi olla ja seurataan hetkeä. Minulla ei ole aikaisemmin tullut vastaan kuvallisessa ilmaisussa hassuttelua, vaikka näkeehän sitä paljon taiteilijoiden toteuttamana. Tämän kaltaisiin harjoituksiin liittyy mielestäni luovuuden ydin; ei oteta itseä niin vakavasti. Omaa (yhteistä) tuotosta voidaan tarkkailla avoimesti, mielenkiinnolla ja ennen kaikkea myötätunnolla ja ”rakkaudella”. Epätäydellisyydestä voidaan ammentaa palasia täydellisyydestä ja ”epäonnistumisille” voidaan nauraa ja korostaa entisestään.
Ryhmätyön lopputulokset
Lopputulokset oli todella ilmaisuvoimaisia ja tunteikkaita. Opettajat puhuivat paljon kuvan tunnelmasta ja tunteesta. Kuvassa voi olla jokin yksityiskohta todella tarkasti ja lopun ei tarvitse välttämättä olla niin tarkkaa. Tämä tehtävä oli itselleni huojennus, sillä en ole parhaimmasta päästä oppilaita missään tekniikassa. Siksi myös ei teknisten puolien fiilistely on vahvaa. Pystyn samaistumaan ”epäonnistumiseen”. Olen mielen perukoilla pohtinut onko minulla mitään mahdollisuuksia sisustusarkkitehdiksi nykyisillä taidoilla tai taidottomuudella? Lämmittelytehtävän kautta päätin luottaa itseeni ja keskittyä omaan tyyliini hiomiseen. Samalla minun pitää treenata niska limassa, että pääsisin edes jollekin tasolle teknisissä taidoissa. Kurssilla on ihan mielettömiä osaajia ja ihailen jokaista, jolla on ollut pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja motivaatiota omien taitojensa huippuun hiomiseen. On ilo katsoa niin taitavia tekijöitä ja ottaa heiltä opiksi.
Kontrastit kaakkoon! Valöörien ja kontrastien harjoittelua
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Heippa! Täytyy sanoa, että ensivaikutelma Teho-opistosta on ylittänyt odotukset! Meillä oli ekalla viikolla tapaaminen ja opastus bloggaamiseen liittyen. Sen lisäksi olen päässyt käymään ensimmäisellä valmennuskurssin tunnilla. Sitä ennen lyhyt esittely minusta.
Muutama sana itsestäni
Olen Ruut 34-vuotias varhaiskasvatuksen opettaja ja kahden pienen lapsen äiti. Olen iloinen ja tunnerikas tyyppi, jonka kokemuksia saatte täällä tästä lähtien maxi-kurssiin liittyen lukea. Luovat alat ovat aina olleet lähellä sydäntä, vaikka päädyinkin valitsemaan ”turvallisen ja varman” alan. Olen oppinut kantapään kautta, että omaa intuitiota ja kutsumusta ei voi sivuuttaa. Siksi nyt teen konkreettisia asioita omien haaveiden toteuttamiseksi ja toivon, että joku muukin huomaa sen olevan mahdollista myös itselle.
Mutta nyt asiaan! Alla avaan millainen ensivaikutelma Teho-opistosta on ollut ja miksi minusta Teho-opisto on paras valinta?
1. Arvot ja motivaatio
Bloggaajatapaamisessa meille kerrottiin Teho-opiston perustamisen taustasta, johon liittyy halu tarjota mahdollisimman laadukasta opetusta valmennuskurssilaisille. Kurssin sisältö on mietitty tarkkaan ryhmäkokoa ja sen dynamiikkaa myöten. Aina ollaan valmiita kehittymään ja kehittämään toimintaa, eikä jämähdetä paikalleen. Tavoitteena on myös tarjota kattavat työkalut ei vain pääsykokeissa loistamiseen, vaan myös opiskelussa ja työelämässä pärjäämiseen.
2. Tunnelma
Uskon, että vilpittömät tarkoitusperät tai niiden puutteen pystyy aistimaan. Myös työyhteisön hyvinvoinnin ja hyvän hengen voi tuntea ”ilmassa”. Sitä vain tietää kyteekö pinnan alla uupumusta, katkeruutta ja stressiä vai pulppuaako joka nurkasta ilo. Näen tunnelman ensi arvoisen tärkeänä edes auttamassa oppimista. Ja se tuntuu olevan kohdillaan Teho-opistolla;
Teho-opiston tilat ovat avoimet ja valoisat. Kurssilaisten kenkäparvi lojuu iloisesti eteisessä sinne saapuessa. Etuovi on ylhäällä avoinna kurssin aikana. Opiskelijat saavat kahvia tai teetä tauolla. Teho-opiston perustaja, Sini, pyörähtää ähisevän vauvansa kanssa toimistolla, vaikka hän onkin tällä hetkellä äitiyslomalla. Kurssimme opettaja ehdottaa tunnin aikana innostuneena ohimennen Sinille kenkähyllyä eteiseen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tunnelma on juuri sitä mitä pitääkin; avoin, iloinen, rento, antelias ja lämpimästi syleilevä.
3. Yhteisö
Sen lisäksi, että on olemassa tietyin väliajoin mukavaa yhteistä ajanviettoa kaikille, jokaiselle valmennuskurssin ryhmälle on oma whatsApp ryhmänsä. Meille näköjään tulee viikkokirje missä kerrotaan menneestä viikosta ja tulevista tapahtumista. Myös kurssin tuntien ulkopuolella on mahdollista sovittuina aikoina tulla treenailemaan teholle. Opiskelijoille tarjotaan aika ja paikka olla osana yhteisöä, joka on äärimmäisen tärkeää omia unelmia tavoiteltaessa. Ihan mieletön kokonaisuus!
Mihin kaikki tämä johtaa?
Uskon, että juurikin nämä kurssisisällön ”ulkopuoliset” asiat tekevät Teho-opiston valmennuskursseille osallistuneiden opiskelijoiden menestymisen niin suureksi. Sen lisäksi, että kurssin sisältö on tarkkaan harkittu ja tutkimukseen sekä kokemukseen perustuva. Nämä ”pienet” asiat ovat se piste i:n päälle, mikä tarvitaan pääsykokeissa menestymiseen. Vai mitä mieltä te olette?
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Mä tein sen! Pääsin LAB Muotoiluinstituuttiin opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria ja kalustemuotoilua. Pari viikkoa sitten töissä kahvitauolla ollessani kävin katsomassa opintopolussa, että olisiko tulokset jo tullut, mutta en sitä tosissaan odottanut vielä silloin. Itkuhan siinä pääsi kun opintopolun avatessani näin tekstin ”LAB-ammattikorkeakoulu Lahden kampus, Muotoilija, sisustusarkkitehtuuri ja kalustemuotoilu, Valinnan tulos: HYVÄKSYTTY” Vielä tätä kirjoittaessanikin meinaa kyyneleet vierähtää poskelle, kun en vaan voi uskoa, että mä ihan oikeesti pääsen opiskelemaan mun unelma-alaa. Oon maailman ylpein itsestäni ja niin onnellinen, että kova työ palkittiin.
Millainen hakuprosessi oli?
Luoville aloille opiskelemaan pääsy voi varmasti monelle olla aika pitkä ja raskaskin matka. Hain itse tosiaan ekaa kertaa vuosi sitten keväällä ja nyt toista kertaa. Harjoittelin pääsykokeita varten siis noin puolentoista vuoden ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Alkukeväästä täytyi tehdä ennakkotehtävät joita oli LABin sisustusarkkitehtuuriin ja kalustemuotoiluun kolme (yksi tosin motivaatiokirje). Ennakkotehtävien jälkeen odoteltiin tuloksia, että riittäisikö ne pääsykoekutsuun vai ei.. Mun onneksi tällä kertaa riitti! Kokeet olivat toukokuussa Lahdessa ja kestivät kolme päivää. Mun edellisistä postauksista pääseekin lukemaan mitä kaikkea pääsykoepäivät pitivät sisällään. Kokeiden jälkeen olikin monta viikkoa tuskaista odottelua ja joka päiväistä opintopolun vahtaamista 😀 Mun mielestä odottelu oli koko hakuprosessin raskain osuus. Ennakkotehtävien jälkeen joutui myös pitkään odottelemaan kutsua pääsykokeisiin ja oli vaikeaa löytää motivaatiota harjoitteluun,kun ei tiennyt, että pääseekö kokeisiin vai ei. Jännitys tuloksista oli piinaava ja välillä tuntui, ettei mitään muuta pystynyt edes miettimään…
Ennakkotehtävät joilla pääsin pääsykokeisiin
Millaisilla töillä sain koulupaikan?
Valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvia mun pääsykoetöistä, koska kokeessa ei tietysti saanut käyttää puhelinta. Mun kahdesta edellisestä postauksesta pääsee lukemaan, että millaisia tehtävänantoja meillä oli. Pyrin kaikissa tehtävissä pysymään rauhallisena ja keskittymään tehtävänantoon. Käytin jokaisessa tehtävässä aikaa huolellisesti suunnitteluun, ettei tulisi hölmöjä virheitä, joita olisi vaikea korjata. Pidin jatkuvasti mielessä Teho opistolta oppimiani asioita mm. väreihin, varjoihin ja tilallisuuteen liittyen. Halusin tuoda töissä esille omia vahvuuksiani ja näyttää, että minulta löytyy sekä luovaa ajattelua, että teknistä osaamista. Muistin myös, että on tärkeää tehdä töitä kokonaisvaltaisesti, jolloin jos aika loppuu kesken, työ ei niin helposti jää keskeneräisen näköiseksi. Sainkin kaikki työt ajallaan valmiiksi ja kokeista jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis. Haastattelussa pyrin olemaan mahdollisimman oma itseni ja tuoda esille, kuinka tärkeää kouluun pääsy minulle on ja sen, että olen aidosti kiinnostunut alaan liittyvistä asioista. Uskoin itseeni ja luotin, että osaan ja luulen, että juuri sen takia mulle opiskelupaikka avautuikin.
Uusi elämänvaihe edessä
Nyt onkin aika sanoa Kotkalle heipat ja muuttaa uuteen kotikaupunkiin Lahteen. Oon super innoissani tästä uudesta elämänvaiheesta! Saatiin ihana kämppä kävelymatkan päästä koululta ja kohta pääseekin laittamaan uutta kotia meidän näköiseksi <3. Paljon uutta on tosiaan tiedossa ja oon innostunein (ja vähän myös jännittynein) fiiliksin valmis ottamaan vastaan uusia kokemuksia ja haasteita. En malta oottaa mitä kaikkea opiskelijan arki tuokaan tullessaan, ja oon enemmän kuin valmis oppimaan uusia asioita, kehittämään itseäni ja toteuttamaan unelmiani.
Maailman onnellisin mä, kun sain mun unelmien opiskelupaikan <3
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
ÄÄK! Arkkitehtuuri- ja sisustusintoilija Nette sai haluamansa opiskelupaikan Metropolian sisustusarkkitehtuurin linjalta! Katso kuvat töistä joilla korkeakoulun portit aukesivatja lue Neten fiilikset pääsykokeista sekä etäopiskelusta Espanjassa!
Nette Niemelä on pienestä asti ollut kiinnostunut kaikesta sisustamiseen liittyvästä. Myöhemmin myös erilaiset tilat ja rakennukset alkoivat kiinnostamaan siinä sivussa. Nette ehti unelmoida sisustusarkkitehdin urasta pitkään, ennen kuin uskalsi ottaa ensimmäisen askeleen kohti pääsykokeita – ja onneksi uskalsi! Tämä askel oli Teho-opiston Midi-kurssi, jonka Nette suoritti etänä Espanjassa asuessaan.
Rehellisesti, ilman Teho-Opistoa en varmaan olisi uskaltanut lähteä tekemään edes ennakkotehtäviä. Mulla ei olisi ollut mitään saumaa päästä kouluun ilman kurssia jolla kävin. Pääsykoetehtäviä tehdessä tosi moni inspiraatio tuli suoraan niistä tehtävistä mitä tein Teholla. Jos mietit vähääkään kurssin ottamista niin suosittelen käsi sydämellä, se on ehdottomasti joka euron arvoinen!
Nette Niemelä
Palmujen alta pääsykokeisiin
Vuonna 2020 Nette päätti parhaan ystävänsä pakata laukut ja muuttaa kesäksi Espanjaan viikon varoitusajalla. He saivat töitä Beach Clubilta ja viihtyivätkin palmujen alla loppuvuoteen saakka. Lopulta ystävykset viettivät Espanjassa pari vuotta, välillä Suomessa käyden. Matkan varrella he tutustuivat paljon uusiin ihmisiin ja kokeilivat eril alojen töitä, aina myyntihommista asiakaspalveluun ja yökerhoon saakka. Keväällä 2022 ystävykset pääsivät jälleen nauttimaan aurinkorannikosta, kun Nette oli jo pari kuukautta ehtinyt opiskella Tehon Midi-kurssilla etänä.
Oli mun mielestä hauska sattuma, että itseasiassa halusin alunperin käydä Tehon kurssin ihan livenä paikan päällä, mutta aikojen puolesta ainoaksi vaihtoehdoksi mulle jäi etäkurssi. Oli siis aika sattuma että päädyin etäkurssille, koska Espanjaan lähtö ei silloin vielä ollut satavarmaa.
”Vaikka tiesin että oma motivaationi on korkealla ja koulupaikka on mun yksi unelma, muistan stressanneeni sitä että saanko etäkurssista kaiken hyödyn irti kun opiskelu tapahtuu etänä ja vielä toisessa maassa. Loppupeleissä ei tainnut olla päivääkään että olisin miettinyt etten jaksaisi käydä kurssia. Varsinkin kun maalausmaisemat oli ihan huiput! Mainittakoon myös että Espanjassa on ihan hirveän hyvät valikoimat kaikille maaleille ja muille piirtotarvikkeille.”
Epäröin aluksi tuleekohan etäopiskelusta palmujen alla yhtään mitään mutta kun motivaatiota ja kiinnostusta on tarpeeksi niin kyllä mihin tahansa löytyy aikaa!
”Muistan niin elävästi sen päivän kun olin ottamassa aurinkoa altailla ja huomasin että sähköpostiin oli tullut kutsu pääsykokeisiin, siitä pelkästään oli jo voittajafiilis että pääsi niinkin pitkälle! Mulla oli muistaakseni 6 päivää aikaa lentää Espanjasta Suomeen kokeisiin mutta oli se sen stressin arvoista ja luojan kiitos tulin!”
Sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät
Ensimmäisenä Tehtävänantona oli tehdä työ ”oudosta kappaleesta” joka hehkuu hylätyssä tehdassalissa.
Muistan että ekana mulla tuli tehtävänannosta mieleen Stranger Things-sarjan vibat ja lähdin toteuttamaan maalausta sen värien ym. tunnelman pohjalta.
Toisena tehtävänä piti tehdä pienoismalli tästä kappaleesta mittakaavassa 1:20.
Pienoismalliin olin tosi tyytyväinen! Ennakkotehtäviä oli muutenkin kiva tehdä. Loppupeleissä mulla tulikin niiden palautuksen kanssa vähän kiire kun niihin meni odotettua enemmän aikaa.”
Sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet
”Itse pääsykokeet alkoi mulla vähän heikosti sillä ekana tehtävänä oli kirjoitelma kahdesta teoksesta enkä oikeen osannut odottaa sellaista tehtävää ja pää löi tyhjää. No, oletettavasti se meni kuitenkin ihan hyvin. Tetävänä oli mm. myös lyhyen tarinan/kirjoitelman pohjalta tehtävä lyijärityö. Lopputulokseen en itse kyllä ollut kauhean tyytyväinen mutta en ehtinyt aloittaa enää alusta.”
”Yksi pääsykoetehtävä oli tehdä rakennelma jonka teemana on risteys. Muistan jutelleeni pääsykoekavereiden kanssa tehtävän jälkeen siitä että otinkohan tehtävänannon vähän liian kirjaimellisesti kun lähdin toteuttamaan pienoismalli-risteystä enkä vaikka jotain kappaleita jonka välillä on risteys. Mutta oletettavasti tämä(kin) työ meni ihan hyvin ja lopputulos oli kyllä omasta mielestä kiva vaikken ollut siitä ihan satavarmoin fiiliksin!”
Vinkit multa pääsykokeisiin on että luota omaan tekemiseen vaikka välillä tuntuukin toivottomalta. Hyvät välineet on myös hyvä olla niin jälkikin on ihan erilaista!
Nette Niemelä
Uskomatonta mutta totta!
Vaikka pääsykokeista jäi Netelle epävarma olo, odottavat häntä Metropolian sisustusarkkitehtuurin opinnot syksyllä! Opiskelupaikan hän ottaa vastaan täydellä sydämellä!
”Pääsykokeista itelle ei jäänyt mitenkään varma fiilis ja olin jo asennoitunut siihen että koulupaikkaa ei tänä vuonna mulle aukea. Kun tieto kouluun pääsystä kuitenkin tuli, en osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä mikä mulla oli kun sain tän tiedon! Käyn vieläkin opintopolussa aamuisin varmistamassa etten oo nähnyt unta! En ois ikinä uskonut ennakkotehtäviä tehdessä että mulla aukee vielä koulupaikka tänä vuonna, ihan uskomaton fiilis!”
”Näihin tunnelmiin siis! En malta oottaa että koulu alkaa ensi kuussa, ääk!! Suur kiitos Teho-Opiston opettajille näistä kuukausista. <3″
Haaveiletko sinäkin sisustusarkkitehdin urasta?
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Viime postauksessa kerroin millaiset olivat päivät 1 ja 2 muotoiluinstituutin sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun pääsykokeissa. Nyt vuorostaan kerron millainen oli haastattelu ja mitä tehtiin viimeisenä koepäivänä.
Haastattelu – veikö jännitys voiton?
Haastattelujen ajat tosiaan kerrottiin ensimmäisenä päivänä, ja mulle haastatteluaika osui toiselle koepäivälle klo 13.20. Lähdin siis haastatteluun kesken tehtävää, joka oli mielestäni erikoinen järjestely ja alkutehtävän ajan väkisinkin tuli katsottua kelloa jatkuvasti. Haastattelu jännitti etukäteen aika kovasti, kun tietää kuinka tärkeää on, että saisi tuotua itseään hyvin esille ja vastattua kysymyksiin kunnolla. Haastattelijatkin varmasti huomasivat, että minua jännitti ja taisin mainitakin asiasta heille. Uskon tosin, että jännitykseni vaan kertoi siitä, että kouluun pääsy on oikeasti tärkeä juttu minulle. Haastattelussa kolme haastattelijaa kysyivät mm. seuraavanlaisia kysymyksiä.
-Kerro itsestäsi.
-Millaisia ominaisuuksia sisustusarkkitehdilla tulisi mielestäsi olla?
-Mitkä ovat vahvuuksiasi, entä heikkouksia?
-Kerro sinulle mieleen jäänyt rakennus, ja jos mahdollista niin myös kuka sen on suunnitellut.
-Miksi haluat juuri muotoiluinstituuttiin?
-Miten toimit ryhmissä?
-Miten sinulla on mielestäsi tähän mennessä mennyt valintakokeissa?
Haastattelussa oli näiden lisäksi varmasti jotain muitakin kysymyksiä, mutta olin unohtanut osan jo, kun astuin haastatteluhuoneesta ulos 😀 Jännityksestä huolimatta onnistuin mielestäni vastaamaan kysymyksiin hyvin enkä jäätynyt missään vaiheessa. Haastattelu kesti noin 15 minuuttia ja sen jälkeen sain palata takaisin tehtäväni pariin.
Koepäivä 3 – kokopäivän tehtävä
Kolmas ja viimeinen koepäivä alkoi klo 9.00 sillä, että menimme koetilaan ja meille luettiin viimeinen tehtävänanto. Tehtävänantona oli suunnitella Helsingin uuteen Arkkitehtuuri-/ Designmuseoon pohjoismaista tuolimuotoilua esittelevän TUOLI/STOL/CHAIR- näyttelyn näyttelyarkkitehtuuri. Tehtävässä pyydettiin toteuttamaan ehdotus, joka sisältää näkymän näyttelystä, sekä näyttelyn pohjapiirroksen. Välineinä oli vapaavalintaiset piirustus- ja maalausvälineet, skaalatikku, viivain, harppi ym. piirustusvälineet. Pohjapiirustuksessa pyydettiin esittämään näyttelyrakenteet, tuolit ja muut näyttelyn kannalta olennaiset asiat. Näyttelytila oli kooltaan 100 m2 ja pohjapiirros tuli tehdä mittakaavassa 1:50. Näkymässä taas pyydettiin keskittymään näyttelysuunnitelmaan, näyttelyrakenteisiin ja näyttelyn esillepanoon ja lisäämään mittakaavaa havainnollistava ihmishahmo. Näkymä ja pohjapiirros tuli sommitella yhdelle A3 arkille. Arviointiperusteina oli näyttelysuunnitelman idea, tilallinen hahmotuskyky, esitystapa, mittakaavan hallinta ja sommittelutaito. Aikaa tehtävään oli klo 9-15 (lounastauko klo 12-13) eli 5 tuntia. Mielestäni sain tehtävään hyvän idean ja toteutus onnistui haluamallani tavalla.
Hauskaa, että sattumalta juuri edellisenä päivänä olin käynyt Malva museossa, missä oli tuolejakin näytillä!
Mikä fiilis jäi pääsykokeista?
Kokonaisuudessaan minulla jäi pääsykokeista hyvä fiilis. Vähän epävarma, että onkohan kaikki tekemäni työt tarpeeksi hyviä. Jäi kuitenkin sellainen olo, että tällä kertaa mulla voi oikeesti olla mahdollisuus päästä sisään kouluun. Kolmen päivän pääsykokeet oli aika rankka kokonaisuus, mutta pyrin kokoajan menemään päivä, ja tehtävä kerrallaan ja tekemään rauhassa. Vältyinkin suuremmilta häsellyksiltä, ja sain kaikki työt toteutettua pyydetyssä ajassa ja oon siihen todella tyytyväinen. Kokeet oli järjestetty hyvin ja siellä oli rento fiilis, vaikkakin meitä tarkkailtiin kokoajan ja olikin koetilanne käynnissä. Teholla opituista asioista oli myös paljon hyötyä kokeissa ja pyrinkin pitämään mielessä kaikkea oppimaani ja käyttää niitä hyväksi.
Tässä aidot fiilikset heti viimisen päivän tehtävän päättymisen jälkeen 🙂 Näköjään ollut niin täpinöissäni, että kirjoittanutkin mitä sattuu 😀
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Tehon valmennuskurssit käynyt Venla pääsi toisella yrittämällä Metropoliaan opiskelemaan visuaalisen viestinnän muotoilua, liikkuva grafiikka -linjalle!Katso kuvatkorkeakoulupaikan taanneista pääsykoetöistä ja lue Venlan vinkit pääsykokeissa onnistumiseen!
Venla Huhtamäki on pikkutytöstä asti harrastanut piirtämistä, mutta vasta lukion loppuvaiheessa hän alkoi tosissaan harkita taidealalle hakeutumista
Kun abivuonna suoritin kuvataiteen lukiodiplomia, kuviksen opettajamme suositteli minua ostamaan kotiin akryylimaalit ja alkaa maalaamaan myös kotona. Diplomin arvosanaksi tuli 10, joka oli minulle todella iso yllätys ja itsetunnon kohotus. Kirjoitusten aikaan minulle alkoi selkeytyä yhä enemmän se, että taide on todella se mun juttu.
Venla Huhtamäki
Vuonna 2021 Venla opiskeli Teho-Opiston Ennakko-kurssilla ja vuonna 2022 Teho-kurssilla. Molemmat kurssit hän on kokenut pääsykokeiden kannalta hyödyllisiksi.
Teho-kurssin jälkeen huomasin, että ajan käyttö ja tehtävien suunnitteleminen oli huomattavasti helpompaa. Värien käyttö on myös ollut itselleni todella vaikeaa, mutta sain paljon hyviä vinkkejä kurssilta, että miten valita oikeat väripaletit pääsykoetehtäviin. Ennakko-kurssilla sain palautetta keskeneräisiin ja valmiisiin ennakkotehtäviin Teho-Opiston opettajilta. Vaikka silloin minua ei onnistanut ennakkotehtävissä eikä pääsykokeissa kovin hyvin, sain paljon lisää itsevarmuutta ja käsityksen siitä miten lähden seuraavana vuonna tekemään ennakkotehtäviä.
Venla Huhtamäki
Visuaalisen viestinnän muotoilun pääsykokeet
”Metropolian visuaalisen viestinnän pääsykokeet olivat etänä. En ole kertaakaan päässyt tekemään pääsykoetta paikan päälle, mutta koen sen hyväksi asiaksi itselleni. Kotona on kumminkin tuttu ympäristö ja oma rauha eikä keskittyminen harhaile muualle. Pääsykoe järjestettiin Zoom-kokouksen välityksellä. Vaikka en nähnyt muita kokeen tekijöitä kasvotusten, niin ihan vaan muiden nimien näkeminen zoom-kokouksessa toi enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.”
Tehtävät 1 & 2.
Pääsykokeen aiheena oli luoda ilme Helsingin 2036 Olympialaisiin. Vuoden 2036 Olympialaisten kaupunkia ei ole vielä valittu, mutta kuviteltiin, että ne järjestettäisiin silloin Helsingissä. Ensimmäisen päivän tehtävänä oli suunnitella logo ja värimaailma. Myös teksti ”Helsinki 2036” piti sisällyttää logoon. Logossa ei saanut olla olympiarenkaita. Värimaailmaa ja logoa hyödyntäen piti tehdä juliste, jossa piti näkyä logo, olympiarenkaat ja teksti ”Helsinki 2036”. Kumpaakaa tehtävää ei saanut tehdä diginä.
Logo ja värimaailma
”Alotin ihan ensimmäisenä suunnittelemaan logoa. Tutkin netistä aiempia Olympialaisten logoja ja huomasin, että monessa oli selkeästi liikettä ja dynaamisuutta. Tämän jälkeen aloin miettimään, että mikä kuvastaisi Suomea ja Helsinkiä. Päätin, että logo voisi kuvastaa jotain Suomen kansallissymbolia. Piirsin paperille monenlaisia vaihtoehtoja esimerkiksi karhusta ja ahvenesta. Päädyin kumminkin loppujen lopuksi kieloon, jonka sommittelin loivaan s-muotoon. Näin sain mielestäni kivaa liikettä logoon. Tekstin pidin aika yksinkertaisena, koska olin käyttänyt tässä vaiheessa aika paljon aikaa pelkän logon suunnitteluun. Olin jo ennen pääsykoetta koonnut itselleni erilaisia väripaletteja, joita voisin mahdollisesti hyödyntää kokeessa. Päädyin keltaviherään palettiin, joka sopi minusta aika täydellisesti suunnittelemaani logoon ja yleiseen värimaailmaan julisteessa.”
”Itse julistetta olin jo suunnitellut samalla kun odotin toisen työn akryylimaalin kuivumista. Päätin ihan aluksi, että julisteessa esiintyy Helsingin tuomiokirkko, koska se sopisi hyvin valitsemaani värimaailmaan vihreän katon takia. Pohdin kauan, että miten sijoittaisin tekstin ja Olympiarenkaat julisteeseen, mutta pelasin tässä vähän varman päälle ja päädyin aika yksinkertaiseen sommitelmaan. Olen kuitenkin todella tyytyväinen logon sijainnista. Sommittelin logot ikään kuin kolmeksi lipuksi katoille. Lopuksi vielä lisäsin logossakin esiintyviä keltaisia hiukkasia leijailemaan taustalle.
Ensimmäisen päivän jälkeen fiilikseni olivat yllättävän hyvät. Tiedostin, että töiden jälki oli hieman hutiloitu ja kaikki viivat eivät ollut suorassa eikä maalauspinta ollut kovin tasaista kiireen takia. Tästä huolimatta minulla oli luottavaiset fiilikset keksimäni idean, värimaailman ja sommitelman takia.”
Tehtävä 3.
Toisena pääsykoepäivänä ensimmäisenä tehtävänä oli suunnitella myyntikoju, jossa myytäisiin Helsingin Olympialaisten maskotteja. Kojussa piti hyödyntää edellisenä päivänä suunniteltua värimaailmaa ja logoa. Kuvassa piti näkyä tilanne, jossa turisti yrittää tinkiä hintaa alemmas ylihinnoitetusta maskotista.
”Tehtävänannon kuultua minulle iski pieni paniikki. Suoraan sanotusti vihaan tehtäviä, joissa pitää suunnitella jonkinlainen rakennelma. Päädyin tekemään tämän tehtävän iPadilla käyttäen Procreate-sovellusta, sillä koen tämän itselleni nopeaksi tavaksi piirtää. Tein taas nopeita sommitelmia eri vaihtoehdoista kojulle ja monen kokeilun jälkeen päädyin yhteen joka miellytti edes vähän omaa silmää. Eniten tässä tehtävässä pidin maskottien ja t-paitojen suunnittelusta, joihin taisinkin panostaa eniten tässä työssä. Ihmisille valitsin aika yksinkertaiset asennot, koska aikataulu painoi päälle. Koko tehtävän teko meni aikalailla paniikkipiirtäen, mutta sain ainakin säilytettyä oikean värimaailman ja ilmeen.”
Tehtävä 4.
Viimeisenä oli tehtävänä suunnitella kuvakäsikirjoitus animaatioon Helsingin 2036 Olympialaisita, jota näytettäisiin ympäri maailmaa televisioista. Animaatiossa tuotaisiin esille Olympiakaupunkia ja Olympialaisten arvoja. Myös logo ja teksti ”Helsinki 2036” tulisi näkyä animaatiossa.
”Edellisen tehtävän jälkeen tämä tuntui niin paljon helpommalta. Päätin heti, että tulen hyödyntämään edellisessä tehtävässä suunnittelemaani maskottia. Animaatiossa maskotti karhut seikkailevat ympäri Helsinkiä ja samalla kilpailevat toisiaan vastaan Olympialajeissa. Yritin myös nostaa esille Olympialaisten arvoja tekemällä karhuille yritteliäitä ilmeitä kuvastamaan parhaansa yrittämistä. Animaation lopussa karhut kokoontuvat ja hurraavat iloisesti yhdessä, mikä kuvastaa myös yhtä Olympialaisten arvoa, ystävyyttä. Tarkoitukseni oli ensin tehdä työ vain käyttäen mustaa tussia, mutta aikaa oli vielä sen verran jäljellä, että päätin korostaa vesiväreillä karhut, karhujen vatsoissa olevat logot ja ilmassa leijailevat keltaiset hiukkaset.”
Venlan vinkit pääsykokeisiin
Suosittelisin tottakai katsomaan kaikki tavarat kuntoon hyvissä ajoin ennen pääsykokeen alkua. Itse pidin luonnospaperia ja kynää edessäni ennen kokeen alkua ja piirtelin pieniä kuvia paperille, koska koen sen rentouttavan minua.
Pyrin pitämään molempina pääsykoepäivinä ruokatauot tai ainakin pitämään jotain pientä naposteltavaa lähettyvillä, jotta energiatasot pysyisivät korkealla.
Suurimpana vinkkinä antaisin sen, että ei kannata lähteä tekemään pääsykoetta miettien, että mitä ne arvioijat haluavat nähdä. Uskon, että mitä persoonallisempi työ, sitä parempi.
Kohti unelmia
Visuaalisen viestinnän muotoilun korkeakouluopinnot Metropoliassa alkavat syksyllä ja Venla on jälleen askeleen lähempänä unelmiaan! Tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä peliteollisuuden tai animaatioiden parissa. Etenkin hahmosuunnittelu vaikuttaa kiinnostavalta.
Otan opiskelupaikan vastaan todella hyvillä fiiliksillä!! Tämä on toinen kerta kun haen Metropoliaan opiskelemaan visuaalista viestintää ja tänä vuonna pääsin sisään liikkuva grafiikka linjalle! Onnen kyyneleethän sieltä tuli kun huomasin, että sähköpostiin oli tullu viesti Metropolialta, missä luki, että olen saanut opiskelupaikan.
