Jesse koki lähtötasonsa melko matalaksi, mutta nappasi siitä huolimatta arkkitehtuurin opiskelupaikan valmennuskurssin jälkeen. Sarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi Jessen ensimmäisiä töitä ja arkkitehti urahaaveen syntyä. Valmennuskurssin syyslukukauden aikana Jessen tekniset taidot kehittyivät, mutta kevään aikana harjoittelu lisääntyi entisestään ja Jesse läpäisikin arkkitehtuurin ennakkotehtävät! Missä Jessen taidot kehittyivät erityisesti ja mihin hän ei vieläkään ollut tyytyväinen?

Syksyn työt vs. kevään työt

Kevätlukukausi valmennuskurssilla oli monella tapaa jännittävä, sillä koronavirus-pandemian vuoksi muun muassa pääsykokeiden lopullista toteutumismuotoa jännitettiin pitkään. Jessen kevään töissä oli kuitenkin nähtävissä kehitystä verrattuna syksyn töihin, sillä materiaalit ja työvälineet olivat tulleet jo tutummiksi.

Rautalankatyöt syksy/kevät

“Rautalangan käsittelystä en tykännyt aluksi yhtään. Koin, että se oli vaikeaa, työlästä ja aikaa vievää. Syksyn hämähäkkityössä telineen rautalanka oli tosi jäykkää ja paksua, mutta muuten se lanka oli taas tosi heiveröistä eikä oikeen kantanut. Sitä oli vaikea saada haluamaansa muotoon ja työhön menikin reilusti yli 3 tuntia.”

“Keväällä hommasin surri-lankaa, joka on suhteellisen ohutta, mutta melko vahvaa rautalankaa. Heti kun hommasin sitä niin homma alko sujumaan ja aloin tykkäämään rautalankatöistä. Se, että on hyvät välineet on tosi iso juttu ja antaa itsevarmuutta siihen omaan tekemiseen. Laskuvarjotyöhön menikin sitten aikalailla tasan sen 3 tuntia ja sen tekeminen oli myös huomattavasti kivempaa.”

Vesivärityöt syksy/kevät

“Vesiväritekniikat oli myös vaikeita ja en osannut oikein hallita niitä syksyllä. Värit levis jotenkin väärällä tavalla satamatyössä ja teinkin sen monta kertaa, mutta se ei ihan onnistunut omasta mielestä eikä kritiikinkään puolesta. Työn tarkoitus oli tehdä valoa korostava lux-Helsinki tyylinen juttu, mutta tein työstä liian kirkkaan niin mun työssä sitä ei juuri näy.”

”Tässä sit myöhemmin kehityin, mikä näkyy tässä tummemmassa kevään työssä. Vesiväritekniikoissa vaikeinta oli just sen tunnelman luominen ja tässä toisessa onnistuin siinä paremmin.”

Itelle tärkeintä kuvataiteessa on tunnelman luominen ja oli tosi iso juttu mulle, että sain sitä kehitettyä syksystä.

– Jesse

Läpi kevään ennakkotehtävistä

Ennakkotehtävien tekoon Jesse käytti viime keväänä enemmän aikaa kuin edellisenä hakuvuonnaan. Jännittävän tilanteesta teki erityisesti se, että hakijoita karsittiin koronavirus-pandemian vuoksi tänä vuonna enemmän kuin yleensä.

“Käytin tehtäviin paljon aikaa ja tein niistä monta yritystä, mutta oon kyllä töihin tosi tyytyväinen vieläkin. En usko, että vuoden 2019 tasosilla tehtävillä olisin päässyt jatkoon enää tänä vuonna kun hakijoita karsittiin tässä enemmän. Kuumottelin pitkään, että pääsenkö näillä jatkoon, ja pääsinhän mä. Kaikkeni olin kyllä antanut.”

Ennakkotehtävät 2020: pienoismalli/ulkokuva/sisäkuva

”Käytin ennakkotehtävien teossa aika monipuolisesti eri tekniikoita. Pienoismallista tein monta yritystä ja oon tyytyväinen siihen, millanen siitä tuli. Ulkokuvassa tein taustan vesiväreillä, millä sain sitten sitä liukumaefektiä, mikä ei ollut onnistunut vuoden 2019 ennakkotehtävissä värikynillä. Jäätikön tekemiseen käytin peitevärejä ja vesiväriä, ja rakennuksen yksityiskohtia tein ohuella tussilla. Sisäkuvan tein myös tusseilla, koska tykkäsin niistä sillon ja tykkään vieläkin. Olin tyytyväinen, että en tehnyt värikynillä esimerkiksi kokonaan yhtä työtä, sillä en oo niiden kanssa hirveen hyvä.”

Jesse sai valmennuskurssilta kaipaamaansa rutiinia tekemiseen ja itsevarmuuden kasvu eri tekniikoissa auttoi myös ennakkotehtävissä.

En ois osannut tehä tollasta tussityötä kurssin alussa. Olin saanut sellasta itsevarmuutta, mikä helpotti ennakkotehtävien teossa.

– Jesse

Viimeiset harjoitukset ennen pääsykokeita

Kevään pääsykoesimulaatio: lumenluontilaite/torni+terassikahvila

“Pääsykoesimulaatio aina vähän kuumottaa kun tulee niin pääsykoefiilikset. Lumenluontilaitteeseen en ollut tyytyväinen. Tai olin tyytyväinen sen ideaan, mutta en saanut esitettyä sitä silleen kivasti kolmiulotteisesti. Tekniikka oli muistaakseni vapaa ja valitsin värikynät, koska halusin yrittää saada ne hallintaan, mutta en silti ihan tiennyt mitä teen. Oon kyllä oppinut, että on tosi tärkeetä, että on hyvät värikynät, joissa on paljon pigmenttiä ja hyvä paperi siinä alla. Oli vielä vähän sellasta hakemista tän kanssa ja tää vähän venähtikin siitä 3 tunnin aikarajasta.

“Pienoismalliin olin sitten taas ihan tyytyväinen. Paljon kokeilin eri juttuja ja päädyin sitten tollaseen. Sain sen just ja just 3 tunnissa tehtyä ja oli kyllä tosi tiukkaa tekemistä koko ajan”

Realistinen ympäristö/abstraktoitu versio

“Tähän työhön meni yli kolme tuntia. Lyijykynätyön tarkoitus on kuvata aika realistisesti ympäristönsä ja sitten siitä piti tehä abstraktoitu versio. Tykkäsin siitä, et pääsin treenaamaan enemmän lyijykyniä koska niiden kanssa olin vähän epävarma. Lyijykyniä on tietysti tullut käytettyä ihan pienestä asti aina koulussa ja niillä sitten vähän matikan vihkoon piirrelly mitä sattuu. Mustavalkoset jutut on kuitenkin vähän pelottavia koska tykkään käyttää värejä. Värit on ehkä helppo tapa piilottaa niitä teknisiä vaikeuksia ja ongelmia kun taas mustavalkosessa kuvassa se valon ja varjon ymmärtäminen korostuu ihan eri tavalla.”

Metamorfoosityö värikynillä

“Annoin itelleni tähän 2 tuntia aikaa, vaikka tehtävänannossa aika olis ollut 3 tuntia. Sain sitten tehtyä sen 1,5 tunnissa. Tästä työstä tuli vähän itsevarmuutta niihin värikyniin kun ne meni aikalailla oman pillin mukaan ja just niinku halusinkin.”

Fiilikset valmennuskurssin lopussa

Yks tärkeimpiä juttuja Teholla oli se, että sai sitä kritiikkiä. Aiemmin ei oikeen voinut tietää mikä itellä konkreettisesti meni väärin kun ei ollut käynyt sitä kuvataidekoulua. Kritiikki oli välillä tosi rajua ja suoraa, mutta tykkäsin just siitä ettei kaunistella hirveesti. Siinä oppi parhaiten.

– Jesse

Jesse teki kevään aikana paljon harjoitustehtäviä. Syksyltä jääneiden rästitehtävien lisäksi Jesse pyysi paljon ylimääräisiä arkkitehtuurin harjoitustehtäviä, jotta sai harjoiteltua lisää.

”Palautin syksyllä vähintään yhden tehtävän per viikko. Keväällä tein kaikki annetut tehtävät paitsi yhden ja lisäksi lisätehtäviä, jotka soveltuvat erityisesti arkkitehtuurin alalle. Ylimäärästen tehtävien ansiosta pääsin kevään töissä tosi usein kolmeen tuntiin.”

---

Ahkeruus palkittiin ja Jesse pääsi opiskelemaan, vaikka pääsykokeet eivät menneet odotetulla tavalla.

Mitä pääsykokeissa tapahtui ja miltä Jessen työt näyttävät tänä päivänä opiskelujen alettua? Sarjan viimeisen osan pääset lukemaan täältä!

Kurkkaa myös Jessen blogiin, jota hän kirjoitti valmennuskurssivuotensa aikana!